Villivihanneksia syömään ja hapattamaan

Kirjoittanut Kai Vaara

Nyt on se paras aika vuodesta kerätä villivihanneksia salaatiksi tai hapatteiksi. Vielä kasvusto on nuorta ja mehevää kokonaisuudessaan. Kesällä ja syksyllä on poimittava tuoreita kärkikasvustoja tai nuoria lehtiä, jolloin valikoiminen tekee touhusta huomattavasti hitaampaa.

Meillä Katajamäellä olemme pian kahdenkymmenen vuoden ajan harrastaneet tätä puuhaa – ja oppineet kaikenlaista. Eräs uranuurtajista on ollut Kakon Ossi täällä viettämiensä vuosien aikana – ja hänestähän onkin kehittynyt alan mestari ja armoitettu opettaja. Nyt pitäydyn kuitenkin vain omissa ja muiden täällä nyt asuvien kokemuksissa, jotka eivät ole niin monipuolisia, mutta ainakin käytännöllisiä.

Meikäläinen on harrastanut jo useita vuosia villivihannesten hapattamista eri vaiheissa kasvukautta. Minulla on ollut tapana tehdä aika suuria määriä, ämpäreihin tai saaveihin tai myös pienempiin purnukoihin.

Vuosittain olen tehnyt 60-80 kiloa hapatteita, mistä on riittänyt omiin tarpeisiin ja jaettavaksikin – yhteisömme tapahtumiin, vaihtoon, lahjaksi ja joulumyyjäisiin yms.

Jos yksi ihminen keräisi vuodessa 60 kiloa, siitä riittäisi yli puolitoistasataa grammaa päivälle! Ja jos hapatteita syö varsinaisesti vain kasvukauden ulkopuolella lokakuusta huhtikuuhun, tälläin päiväannoksena olisi lähes 300 grammaa! Ja se ei ole mitä tahansa massaa! Elävää ravintoa, mikä on säilyttänyt alkuperäisten kasvien erinomaisen terveelliset ominaisuudet mineraalipitoisuuksineen. Että kyse on siis kotoperäisestä voimaravinnosta, Super Food:ista.

Advertisement

Rakkaat rikkaruohot

Rikkaruohot ovat mainioita kasveja. Ne kasvavat vaatimatta minkäänlaista hoitoa ja huolenpitoa karussakin maassa. Monilla niistä on syötäviä osia, rohdosominaisuuksia tai ne houkuttavat mehiläisiä ja muita hyödyllisiä hyönteisiä. Ennen tietyn kasvin leimaamista viholliseksi kannattaakin siis tutustua tarkemmin sen ominaisuuksiin, elintapoihin sekä mahdollisiin syihin jonka vuoksi se kasvaa juuri siellä missä se kasvaa. Kysy itseltäsi voisitko jotenkin hyödyntää kasvin olemassaoloa ruokalautasellasi tai vaikkapa maaperän, kompostin, kotieläinten tai pihasi hyönteisten tarpeisiin.

Permakulttuurin näkökulmasta monet ns. rikkakasvit ovat paljon muutakin kuin epäsiisteyksiä järjestelmällisesti hoidetussa puutarhassa. Itse asiassa useille niistä on myös monia käyttötarkoituksia, jonka johdosta niistä tulee puutarhaekosysteemin arvostettuja asukkaita.

Vasemmalta oikealle: horsman verso, pillike, jauhosavikka, kuorittu ohdakkeen verso ja peltohatikka.

Viime viikkoina olen tutustunut villivihannesten maailmaan, josta löytyykin monia oivallisia rikkaruohoiksi moitittuja kasveja esimerkiksi salaattiaineksiksi. Kasvimaalta voi nuoria pillikkeitä, jauhosavikoita, peltohatikoita ja vesiheiniä kitkiessä kerätä ne suoraan salaattikulhoon, höystää vaikkapa raastetulla kurkulla tai muilla ”tavanomaisilla” salaattitarpeilla, ja tarjota hyvänä lisänä aterialla kuin aterialla. Myös nuoret ohdakkeen versot ovat kuorittuina mainiota purtavaa, ja niiden kerääminen voi toimittaa puutarhassa myös muita hyödyllisiä toimintoja.