Avainsana-arkisto: viljely

Elävän maan viljelyä yhteistyössä maan ravintoverkon kanssa

”It’s not the soil itself — it’s the soil life that is the most important element” – Geoff Lawton, Permaculture Soils DVD

Maaperä on puutarhurin ja viljelijän arvokkain luonnonvara. Maa on elävä kokonaisuus, ja hyvälaatuinen maa muodostuu monista tekijöistä. Siihen vaikuttavat mm. maalaji, maan pH eli happamuus/emäksisyys, rakenne ja tiiviys sekä orgaanisen aineen määrä ja laatu. Maa on kasvun kehto ja sen uumenissa elää myös kokonainen pieneliöiden universumi. Teelusikallinen hyvää maata sisältää jopa miljardin bakteeria, tuhansia alkueläimiä, pari tusinaa sukkulamatoa ja metreittäin sienirihmoja.

Aion nyt seikkailla hieman maaperäbiologian humuksentuoksuisissa syvyyksissä, sillä tutustuttuani Elaine Inghamin kehittämän Soil Food Web-työn sovelluksiin pelto- ja puutarhaviljelyssä ei multa ole ollut enää koskaan vain multaa tai komposti vain kompostia. Itse kuulin asiasta ensimmäisen kerran Paul Taylorilta, joka veti päivän mittaisen maaperäosion PDC:lläni Australiassa. Aihe on todella monimutkainen, mutta suosittelen siihen tutustumista ja lisälukemisiksi kirjaa Teaming with Microbes – Organic Gardener’s Guide to the Soil Food Web (Jeff Lowenfells ja Wayne Lewis).

Mitä tekemistä maaperäeliöiden ravintoverkon toiminnalla sitten on puutarhurin tai viljelijän elämässä? No, vihreän vallankumouksen konsteilla on maailman ruoantuotannon kalorimäärät kivunneet huippulukemiin – ja sittemmin pysähtyneet vuonna 2000 – samalla kuin ruoan sisältämät muut ravintoaineet ovat vähentyneet keskimäärin 15-50%*. Samalla hyvä viljelymaa maailmanlaajuisesti on joko hautautunut kasvavien kaupunkien alle tai köyhtynyt merkittävästi, joka on yksi maailman sivilisaatioiden vakavimpia ympäristöongelmia. Hyvä ruoka tulee siis hyvästä maaperästä, ja vain hyvässä, mineraalirikkaassa terveessä maaperässä tai sen antimilla kasvanut ruoka sisältää tarpeellisia mineraaleja.

Terveessä maaperässä maaperän eliöt tekevät  myös suurimman osan töistä, joihin puutarhurit ja viljelijät käyttävät runsaasti sekä vaivaa, aikaa että rahaa. Mikrobit, pieneliöt, madot sekä muut otukset, joista maan ravintoverkko muodostuu kohentavat kellon ympäri ahkeroiden maaperän rakennetta ja toimittavat kasveille valtaosan niiden tarvitsemista ravinteista heti käyttökelpoisessa muodossa aivan ilmaiseksi. Biologisesti hyvinvoivassa maassa esim. veden imeytyminen ja pidätyskyky sekä kasvien kuivuudenkestävyys on parempi, lannoituksen tarve pienempi ja kasvu nopeampaa ja rehevämpää.

Tässä siis lisätietoja aitoon maanparannukseen aidosti luonnollisin keinoin!

Lue loppuun

Jaettu sato on moninkertainen ilo – kurkistus CSA-viljelymalliin

Näkymättömät rakenteet ovat erilaisia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia järjestelmiä, joiden puitteissa elämme ja vuorovaikutamme maailmassa. Yksi ruohonjuuritason esimerkki keskinäisestä järjestäytymisestä on lähiruokamalli CSA – Community Supported Agriculture.

CSA-liike on saanut alkunsa jotakuinkin samoihin aikoihin sekä Saksassa, Sveitsissä että Japanissa 1960-luvulla, kun maatalousmaan kasvavien kaupunkien alle katoamisesta huolestuneet asukkaat ja viljelijät alkoivat muodostaa yhteenliittymiä tukeakseen ja ylläpitääkseen ekologista ruoantuotantoa, joka tukee myös viljelijän toimeentulon varmuutta. Nykyisin malli on erittäin laajalle levinnyt myös esimerkiksi Pohjois-Amerikassa ja Britanniassa joista yhteensä löytyy jopa kymmeniä tuhansia CSA-ryhmiä.

Suomen kielellä CSA kääntynee sanaksi kumppanuusmaatalous, ja ainakin Herttoniemen ruokapiirin kerrotaan virittelevän ”Kaupunkilaisten Oma Pelto- projektia” CSA-malliin.

Miten CSA toimii?

CSA- yhteisviljelyn mallin perusajatus on viljelijän ja paikallisten välinen kumppanuus, jossa jo keväällä viljelijältä ostetaan  tulevaan satoon osuus tai osakkuus, jota vastaan tilalta tai sovitusta noutopisteestä saa viikottain noutaa laatikollisen sesongin tuotteita, kuten kulloinkin kypsymässä olevia vihanneksia, juureksia ja hedelmiä. Toisinaan osuuden voi hankkia rahan sijaan myös auttamalla viljelytöissä. Osuus-menetelmä huojentaa viljelijän markkinointipaineita ja vähentää velan oton tarvetta. Se myös vahvistaa paikallista yhteisöllisyyttä ja toimeentuloa sekä antaa ihmisille mahdollisuuden olla yhteydessä ruokansa alkuperään ja sen tuottajaan. Yleensä CSA-tiloilla ja puutarhoilla viljellään monipuolisesti useita eri lajikkeita, jolloin yhden lajikkeen epäonnistuminen ei ole yhtä suuri menetys, koska muut antimet täydentävät viikottaisen laatikon sisältöä. Monimuotoisuus luo vakautta. Tilaajat myös ovat tietoisia viljelyyn liittyvistä mahdollisista riskeistä sekä esimerkiksi sääolosuhteiden vaikutuksesta toimitusten koostumukseen.

Laatikon noutajia CERES:in markkinoilla Melbournessa

Lue loppuun