Rikkaruohot ovat mainioita kasveja. Ne kasvavat vaatimatta minkäänlaista hoitoa ja huolenpitoa karussakin maassa. Monilla niistä on syötäviä osia, rohdosominaisuuksia tai ne houkuttavat mehiläisiä ja muita hyödyllisiä hyönteisiä. Ennen tietyn kasvin leimaamista viholliseksi kannattaakin siis tutustua tarkemmin sen ominaisuuksiin, elintapoihin sekä mahdollisiin syihin jonka vuoksi se kasvaa juuri siellä missä se kasvaa. Kysy itseltäsi voisitko jotenkin hyödyntää kasvin olemassaoloa ruokalautasellasi tai vaikkapa maaperän, kompostin, kotieläinten tai pihasi hyönteisten tarpeisiin.
Permakulttuurin näkökulmasta monet ns. rikkakasvit ovat paljon muutakin kuin epäsiisteyksiä järjestelmällisesti hoidetussa puutarhassa. Itse asiassa useille niistä on myös monia käyttötarkoituksia, jonka johdosta niistä tulee puutarhaekosysteemin arvostettuja asukkaita.
Viime viikkoina olen tutustunut villivihannesten maailmaan, josta löytyykin monia oivallisia rikkaruohoiksi moitittuja kasveja esimerkiksi salaattiaineksiksi. Kasvimaalta voi nuoria pillikkeitä, jauhosavikoita, peltohatikoita ja vesiheiniä kitkiessä kerätä ne suoraan salaattikulhoon, höystää vaikkapa raastetulla kurkulla tai muilla ”tavanomaisilla” salaattitarpeilla, ja tarjota hyvänä lisänä aterialla kuin aterialla. Myös nuoret ohdakkeen versot ovat kuorittuina mainiota purtavaa, ja niiden kerääminen voi toimittaa puutarhassa myös muita hyödyllisiä toimintoja.
Pohjoinen permakulttuuri 