Avainsana-arkisto: maaperän köyhtyminen

Kun ruoho onkin vihreämpää aidan sisäpuolella

abe's cows

Laiduntaminen. Yksi niistä maankäytön muodoista joilla voi sekä tuhota ja köyhdyttää että yhtälailla elävöittää, ennallistaa ja rikastuttaa sekä laiduntamisen harjoittajia että alueita joilla tätä toimintaa harjoitetaan. Liikalaiduntaminen tunnistetaan ongelmalliseksi, ja samalla eläinten sulkeminen laitumilta pois kokonaan – hyvää tarkoittaen – voi itse asiassa kuivissa ilmastoissa edistää laidunten köyhtymistä entisestään. Sen jälkeen kun pikkuhiljaa tutustuin ja muutamassa työpajassa syvennyin Holistic Managment (”kokonaisvaltainen tilanpito”) – suunnittelumenetelmään ja sen perustajan Allan Savoryn työhön, on laiduntaminen ollut yksi mieluisimmista ennallistavan ja eheyttävän maankäytön työkaluista joita tiedän, ja ilman eroosio-ongelmaakin laidunten hoidossa on saavutettavissa mojovia hyötyjä kun toiminta on suunnitelmallista ekologisista lähtökohdista.

Hyvin suunnitellulla ja nimenomaan suurilla eläintiheyksillä harjoitetulla laiduntamisella voi pysäyttää aavikoitumisen globaalin ongelman ja polkaista käyntiin jo syntyneiden vaurioiden elpymisen samalla kun toiminta on myös elinkeinona entistä kannattavampaa – ja vaikka varsinainen aavikoituminen ei meidän ilmastomme ongelma olekaan, hyötyvät näiden periaatteiden soveltamisesta myös pohjoiset laitumet ja laiduntajat.

Ongelmana ei useinkaan ole, että eläimiä olisi liikaa, vaan että niiden laidunnettavalla alueella viettämänsä aika on laitumen toipumisen tarpeeseen nähden liian pitkä. Esimerkkejä hallitun laiduntamisen vaikutuksista maaperän elpymiseen ja tuottavaksi heräämiseen kuivuudesta kärsivillä alueilla on jo nykyisin lukemattomia, alla näkyy yksi nopeasti managing wholes – sivustolta poimittu ennen – jälkeen esimerkki Australiasta: (ensimmäinen kuva marraskuulta 1992, toinen marraskuulta 1998). Tässä pieni alustus siihen kuinka homma toimii.

Eräs laidun Kaakkois-Australiassa marraskuussa 1992Samainen laidun marraskuussa 1998

Lue loppuun

Ekosanitaatio: Anna hyvän kiertää

Äkkinäiseltä saattaa arjen askareissa unohtua, että itse kullakin keskivertosuomalaisella tulee vedettyä vuodessa vessanpytyn läpi n. 20 000 litraa vedenpuhdistamossa juomakelpoiseksi puhdistettua vettä. Niihin sekoitettujen ihmisaineenvaihdunnan tuotosten, joita jätteiksikin haukutaan,  johdosta joudutaan vesi sitten toisessa puhdistamossa uudelleen käsittelemään vessatuotosten  sisältämien ravinteiden erottamiseksi. Siis 20 ooo litraa jolla huuhdellaan n. 50kg kiinteää eli ulostetta, plus n. 500 l nestemäistä eli virtsaa per henki vuodessa. Väärään paikkaan suurina määrinä laskettuna arvokkaasta, ruoantuotannolle välttämättömästä resurssista (typpi, fosfori) onkin kulttuurissamme tehty terveydelle vaarallista saastetta, samalla kun rikki menneen ravinteiden kierron vuoksi pelloille joudutaan louhimaan fosforia ehtyvistä kaivoksista, ja valmistamaan typpilannoitetta ulkomailta tuodusta maakaasusta.

Lue loppuun

Maaperän köyhtyminen on meille kuolemaksi!

Kestävään ja luonnolliseen ruoantuotantoon kuulunee oleellisesti se, että tuotettu ruoka on ravitsevaa ja täynnä tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita. Maaperän köyhtyminen ei ole ainoastaan ekologinen haitta tai pellon ja puutarhan rahalliseen tuottoon vaikuttava  viljavuustekijä,  vaan se vaikuttaa suoraan myös syömämme ruoan ravitsevuuteen. Porkkanalla ja porkkanalla on maaperästä riippuen melkoinen ero.
—-

Richard Murray: Soil Depletion Is Going To Kill Us!

”Ne” sanovat, että kun syömme kasviksia ja hedelmiä saamme kaikki kehomme tarvitsemat vitamiinit ja mineraalit, mutta ”ne” ovat täysin tietämättömiä ja irrallaan nykytodellisuudesta. Modernit maanviljelymenetelmät ovat aiheuttaneet kaupallisesti viljellyillä aloilla, joilla suurin osa ruoastamme kasvaa,  maaperän valtaisan köyhtymisen. Kaikki tämä on tapahtunut alle viimeisen sadan vuoden aikana. Lukuun ottamatta joitakin pientiloja ja kotipuutarhureita, jotka harjoittavat kestävää maanviljelyä viljelykiertoineen, kompostointeineen ym. sama köyhtyminen jatkuu edelleen tänäkin päivänä.

Toisen maailmansodan lopussa lääke- ja kemikaalijätit perivät valtavan määrän nitraatteja ja fosfaatteja, joita oli sota-aikana käytetty erilaisten räjähteiden valmistukseen. Aikaisemmasta kokemuksesta yhtiöissä tiedettiin, että niistä sai myös tehokasta lannoitetta. Näin alettiin NPK (typpi, fosfori, kalium) – lannoitteita aggressiivisesti markkinoida maanviljelijöille erittäin huokeaan hintaan. Tämän vuoksi perinteiset ns. luonnonmukaiset menetelmät muuttuivat kannattamattomiksi, joten 1960-luvulle mennessä valtaosa USA:n (kuten sittemmin muunkin maailman toim. huom.) maanviljelijöistä oli tullut täysin riippuvaikseksi NPK-tuotteista.

Tämä viljelymenetelmä oli suurmenestys, joka tuotti reheviä ja runsaita satoja niin suurissa määrin, että Yhdysvallat olisivat voineet ruokkia vaikka koko maailman, mutta maaperä ja kuluttajat ovat maksaneet siitä sen jälkeen kovan hinnan. NPK-tuotteilla kasvatetaan upean herkullisen näköisiä vihanneksia jotka vaikuttavat vihreiltä ja terveellisiltä supermarketin hyllyllä. Mutta ne eivät ole vihanneksia. Terveen ruumiin ylläpito vaatii päivittäisellä tasolla 59 ravinnetta, mukaanlukien 13 vitamiinia ja 22 hivenainetta. Supermarketin vihannekset eivät ole kovinkaan ravitsevia. NPK-tuotteita ei koskaan suunniteltu ihmisravinnon näkökulmasta, joten ne eivät sisällä kuin kahdeksaa näistä oleellisista ravinteista. Tästä huolimatta kaikki yllämainitut ravinteet ovat välttämättömiä terveytemme ja hyvinvointimme kannalta.
Lue loppuun