Avainsana-arkisto: lähiruoka

Johan on markkinat!

Markkinat ovat perinteinen kohtauspaikka, jonne tullaan myymään ja ostamaan, vaihtamaan kuulumisia ja viettämään aikaa. Matkaan voi tarttua niin vihanneksia, munia, käsitöitä kuin leivonnaisiakin.  Reissuilta muistan, kuinka Australian pikkukaupungeissa ja muutoin uneliaissa kylätaajamissa viikottaiset tai kuukausittaiset lauantaiaamun markkinat olivat viikon kohokohta, jonne tultiin läheltä ja joskus kauempaakin. Myynnissä oli kaikkea salaatinlehdistä ja mansikantaimista villasukkiin ja gluteenittomiin muffinsseihin, joita paistaessa edellisyö onkin venähtänyt pikkutunneille. Sellaisilla markkinoilla opin, että niinkin harvaanasutussa maassa voi elämä maaseudun näennäisessä eristyksessäkin olla sosiaalisesti vilkasta ja piristävää, kun koko yhteisö keskittää energiansa ja lähtee liikkeelle samana päivänä.

Minusta olisikin mukava törmätä samanlaiseen ilmiöön myös kotimaassa, ja bongata kävelymatkan päästä kotoa pieniä kojuja vaikka vaan kerran kuukaudessa. Vuorovaikutus ja vaihtotalous (joko rahaa tai muita hyödykkeitä vastaan) vahvistaa paikallista yhteishenkeä ja tekee omasta lähiympäristöstä pirteämmän paikan asua.

IMG_4033

Kotipuutarhan tuotteet vaihtavat omistajaa Tilbassa lauantaiaamuna.

Lue loppuun

Retiisin viisaus – miksi syömme niinkuin syömme

Onko kenelläkään muulla ollut rahavaikeuksia puhtaan lähiruoan ostamisen suhteen? Riittävätkö tuottajan viljelytyöstä saadut tulot enää mihinkään? Entä mihin kuntoon jää viljelymaa? Tätä pulmaa pohdittiin allaolevassa artikkelissa.

Mikäli mietit miksi runsasravinteisuus on artikkelissa niin korkeassa arvossa, voit lukea artikkelin maaperän köyhtymisestä täältä.

Käännösposti Milkwoodin artikkelista
The Wisdom of The Radish (why we eat the way we do)

Lähde milkwood.net

Halusin vain tuoda esiin erään asian Milkwood Farmin kehityksen tässä vaiheessa, ruokaan liittyen. Tiedäthän, ne kauniit jakamamme otokset hunajakakuista tai hapanjuureen leivotuista skonsseista, kotitekoisesta pekonista ja tuoreista sateenkaariretiiseistä. Ne näyttävät hienoilta, eikö vain? Ja ne ovat. Ne todella ovat.

Oman porukan ja oppilaiden ruokkiminen upealla ruoalla, joka on kasvatettu ja valmistettu rakkaudella on täällä yksi suurimmista prioriteeteistämme – eettisistä syistä, terveyssyistä ja siksi, että tahdomme oikeasti tehdä tätä puhtaan ruoan juttua, emmekä vain puhua siitä. Mutta on myös käymässä ilmi, että asialla on kääntöpuolensa..

Lue loppuun

Jaettu sato on moninkertainen ilo – kurkistus CSA-viljelymalliin

Näkymättömät rakenteet ovat erilaisia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia järjestelmiä, joiden puitteissa elämme ja vuorovaikutamme maailmassa. Yksi ruohonjuuritason esimerkki keskinäisestä järjestäytymisestä on lähiruokamalli CSA – Community Supported Agriculture.

CSA-liike on saanut alkunsa jotakuinkin samoihin aikoihin sekä Saksassa, Sveitsissä että Japanissa 1960-luvulla, kun maatalousmaan kasvavien kaupunkien alle katoamisesta huolestuneet asukkaat ja viljelijät alkoivat muodostaa yhteenliittymiä tukeakseen ja ylläpitääkseen ekologista ruoantuotantoa, joka tukee myös viljelijän toimeentulon varmuutta. Nykyisin malli on erittäin laajalle levinnyt myös esimerkiksi Pohjois-Amerikassa ja Britanniassa joista yhteensä löytyy jopa kymmeniä tuhansia CSA-ryhmiä.

Suomen kielellä CSA kääntynee sanaksi kumppanuusmaatalous, ja ainakin Herttoniemen ruokapiirin kerrotaan virittelevän ”Kaupunkilaisten Oma Pelto- projektia” CSA-malliin.

Miten CSA toimii?

CSA- yhteisviljelyn mallin perusajatus on viljelijän ja paikallisten välinen kumppanuus, jossa jo keväällä viljelijältä ostetaan  tulevaan satoon osuus tai osakkuus, jota vastaan tilalta tai sovitusta noutopisteestä saa viikottain noutaa laatikollisen sesongin tuotteita, kuten kulloinkin kypsymässä olevia vihanneksia, juureksia ja hedelmiä. Toisinaan osuuden voi hankkia rahan sijaan myös auttamalla viljelytöissä. Osuus-menetelmä huojentaa viljelijän markkinointipaineita ja vähentää velan oton tarvetta. Se myös vahvistaa paikallista yhteisöllisyyttä ja toimeentuloa sekä antaa ihmisille mahdollisuuden olla yhteydessä ruokansa alkuperään ja sen tuottajaan. Yleensä CSA-tiloilla ja puutarhoilla viljellään monipuolisesti useita eri lajikkeita, jolloin yhden lajikkeen epäonnistuminen ei ole yhtä suuri menetys, koska muut antimet täydentävät viikottaisen laatikon sisältöä. Monimuotoisuus luo vakautta. Tilaajat myös ovat tietoisia viljelyyn liittyvistä mahdollisista riskeistä sekä esimerkiksi sääolosuhteiden vaikutuksesta toimitusten koostumukseen.

Laatikon noutajia CERES:in markkinoilla Melbournessa

Lue loppuun