Avainsana-arkisto: kaupunkiviljely

Taajamakana – monitoiminen pihan piristys

Taajamakanojen pidosta on maailmalla tullut yksi ruokaomavaraisuuden ja kaupunkipermakulttuurin airueista. Onhan mainiota hakea tuoreita munia vain muutaman askeleen päästä pihalta ja nautiskella päivittäin touhukkaan kuopsuttelun seurailusta. Matkoilla ystävien ja wwoof-isäntien kotimuniin tottumisen jälkeen on kotona ollut vaikeaa palata edes kaupan luomumunien pariin, sen verran suuri on ero maussa.

Kanat ovat kotieläiminä helppohoitoisia ja sangen vaatimattomia otuksia, ja tarkemman tutustumisen myötä voi huomata, että kananaivojen uumenista löytyy myös kapasiteettia oppimiseen ja syviin ystävyyssuhteisiin. City Chicks – taajamakanakirjan kirjoittaja Patricia Foreman mm. mainitsee kouluttaneensa kanansa olemaan tulematta perheen koirien käyttämää luiskaa pitkin pihalta kuistille ja olemaan käyttämättä kuistin kaiteita orrenkorvikkeina.

Suomeenkin taajamakanat ovat kotiutuneet ainakin Pia Alatorvisen takapihalle, ja tämän uraauurtavan taipaleen ensiaskeleet on kuvattu myös Pian kesäkana-blogissa.

Kanat ovat  reippaita apureita erilaisissa puutarhahommissa. Niiden kuopsuttelu ja mieltymys siemeniin sekä erilaisiin ötököihin ja matoihin voidaan valjastaa helposti   rikkaruohojen ja kutsumattomien hyönteisvieraidenkin hallintaan kanatraktorina tunnetun menetelmän avulla.

Lue loppuun

Syötävää maisemasuunnittelua kaupunkitilassa

Australian parlamettitalon potrettigalleriassa törmäsin turistina muotokuvaan, jonka viereen kiinnitettyyn kylttiin oli kirjoitettu kuvaus palkitusta ja menestyneestä, ekologiseen suunnitteluun erikoistuneesta maisema-arkkitehdistä, joka oli tullut kuuluisaksi syötävää maisemasuunnittelua käsittelevästä artikkelistaan. Kotiin päästyäni päätin kaivaa artikkelin esille, ja nyt olen siitä suomentanut pätkittäin noin puolet luettavaksenne:

Käännetty Joshua Zeunertin artikkelista ”Eating the Landscape; Aesthetic Foodscape Design And Its Role In Australian Landscape Architecture”.

”Tämä artikkeli kannattaa huomion siirtämistä Esteettiseen Syötävään Maisemasuunnitteluun (tästä eteenpäin ESM), käytäntöön, joka yhdistää syötävien kasvien tuottavat sadot ja maisema-arkkitehtuurin tilasuunnittelukäytännöt. Hyödyntämällä syötäviä kasvilajeja ja luomalla esteettisiä maisemia käyttäjiensä iloksi julkisessa ja kaupunkitilassa, ESM:llä voi olla tärkeä rooli siirtää kulttuurimme tietoisuutta ruoantuotannon käytännöistä resilientimmän ja paikallisen ruokajärjestelmän suuntaan, mikä on oleellista energialaskeutumisen tulevaisuudessa (Holmgren 2009 s. 14, Kunstler 2005, Heinberg 2004, Heinberg 2007, Hopkins 2008, Heinberg & Lerch 2010). ESM pyrkii täydentämään olemassaolevia kaupunkimaatalouden liikkeitä jotka yrittävät perustaa ruoantuotantoa kaupungeissa. Laajentamalla fokusta julkisen tilan suunnittelukontekstiin, joka on laajalti jäänyt tutkimatta, ESM tähtää mahdollistamaan syötävien maisemien julkisen näkyvyyden sopivissa kaupunkiympäristöjen kohteissa.

Lue loppuun

Urban homesteading – maataloutta kaupungissa

Oletettavasti suuri osa päivittäisistä tarvikkeistamme tulee lähteistä joihin meillä ei ole minkäänlaista vaikutusvaltaa. Emme voi vaikuttaa ruoan, sähkön tai lämmitykseen käytettävän polttoaineen hintoihin tai saatavuuteen, ja silti olemme niistä täysin riippuvaisia. Koti voi olla paljon enemmän kuin tavaroiden säilytystila ja katto pään päällä. Siellä voi tuottaa itse yllättävänkin osan tarvitsemistamme oleellisista asioista.

Törmäsin hiljattain tuoreen ”Urban Homesteading”- kaupunkimaatalouskirjan esittelyyn josta käänsin pienen kappaleen:

Yksi kulttuurimme suurista menetyksistä viimeisen 60 vuoden aikana on ollut ihmisten kyky olla edes hieman omavaraisia. Maatalous kaupungissa on maahan perustuva, toimintasuuntautunut KYLLÄ! mahdollisuudelle muodostaa uutta kulttuuria joka pitää mielessä ihmiset ja maan ja tuo takaisin osan menetetystä vallastame tehdä asioita itse. Kirjassa ei esitetä mitään väitteitä täydellisestä omavaraisuudesta: leivomme leipämme, muttemme viljele vehnää. Toisaalta omavaraisuus, kuten riippumattomuus, ei ole varsinainen tavoitteemme.

Suurin tarpeemme tässä ajassa on oppia tekemään yhteistyötä, muodostaa eri taitoja omaavien maanviljelijöiden, seppien, putkimiesten, aurinkopaneeliasentajien, mehiläishoitajien, mykologien, hapatuseksperttien, teknologiavelhojen, esiintyvien taiteilijoiden, vaihtoehtoisten kouluttajien sekä yrttilääkitsijöiden kiltoja kaupunkien uudistamiseksi.

Lue loppuun