Maan kuohkeuttajana broadfork eli kahden käden talikko

Broadfork (”leveä talikko”) eli ainakin tähän asti lähinnä kahden käden talikon nimellä omissa puheissa kulkenut vehje on maata kääntämättömän puutarhurin oivallinen ystävä ja kumppani maaperän kuohkeuttamispuuhissa.

Tämä kätevä väline tuli sekin minulle tutuksi Australiassa, Allsun Farmin avointen ovien päivänä, jossa sille oli järjestetty ihan oma työnäytöksensä. Todistettavasti Tuomaksen permakulttuuriblogin kohopenkkiartikkelissa on tätä jo testattu Suomessakin ja seuraava mahdollisuus tutustua asiaan omin käsin on Turussa Koroisilla 11.5. Elävän Kulttuurin Koroinen ry:n kanssa järjestämänämme Maaperäpäivänä, jolloin käymme sillä ainakin tiivistyneen savipellon kimppuun. Erilaisia versioita työkalusta löytyy värikuvina täältä.

Broadfork – työnäytöksen jälkeä

Advertisement

Pieni kohopenkkikokeilu Eestistä

Kohopenkkiteema jatkuu vielä sen verran, että sain juuri päivityksiä Eestistä jossa rakensimme viime vuonna vetämällämme permakulttuurikurssilla kaksi kokeilumielistä ”keyhole”-kohopenkkiä. Syksy on niiden tekemiseen parasta aikaa, sillä siten ne ehtivät sopivasti kypsyä ja tekeytyä seuraavaa kevättä ja istutuksia varten. Kokeilussa oli kaksi eri mallia, hügel-tyyppinen puuta sisältävä penkki (vas.), sekä kartongilla alustettu ”sheet mulch”- kerroskatepenkki. Maaperä paikalla oli kuivaa ja hiekkapitoista, ja molemmat tavat kuulostivat antaneen hyviä tuloksia tämän kesän viljelyissä.

Ensimmäisessä penkissä materiaaleina käytettiin maahan kaivettua puuainesta (ks kuva), hevosen lantaa viereiseltä laitumelta, kompostia, vanhaa olkea sekä puita varten tehdystä kaivannosta saatua maata. Toiseen penkkiin laitettiin ruohon päälle kartonkia estämään ruohikon kasvua ja päälle kerroksittain lasagnetyyliin hevosen lantaa, kompostia ja ja vanhaa olkea, jota oli ekorakentamiseen erikoistuneella kurssipaikallamme runsaasti.

Rakkaat rikkaruohot

Rikkaruohot ovat mainioita kasveja. Ne kasvavat vaatimatta minkäänlaista hoitoa ja huolenpitoa karussakin maassa. Monilla niistä on syötäviä osia, rohdosominaisuuksia tai ne houkuttavat mehiläisiä ja muita hyödyllisiä hyönteisiä. Ennen tietyn kasvin leimaamista viholliseksi kannattaakin siis tutustua tarkemmin sen ominaisuuksiin, elintapoihin sekä mahdollisiin syihin jonka vuoksi se kasvaa juuri siellä missä se kasvaa. Kysy itseltäsi voisitko jotenkin hyödyntää kasvin olemassaoloa ruokalautasellasi tai vaikkapa maaperän, kompostin, kotieläinten tai pihasi hyönteisten tarpeisiin.

Permakulttuurin näkökulmasta monet ns. rikkakasvit ovat paljon muutakin kuin epäsiisteyksiä järjestelmällisesti hoidetussa puutarhassa. Itse asiassa useille niistä on myös monia käyttötarkoituksia, jonka johdosta niistä tulee puutarhaekosysteemin arvostettuja asukkaita.

Vasemmalta oikealle: horsman verso, pillike, jauhosavikka, kuorittu ohdakkeen verso ja peltohatikka.

Viime viikkoina olen tutustunut villivihannesten maailmaan, josta löytyykin monia oivallisia rikkaruohoiksi moitittuja kasveja esimerkiksi salaattiaineksiksi. Kasvimaalta voi nuoria pillikkeitä, jauhosavikoita, peltohatikoita ja vesiheiniä kitkiessä kerätä ne suoraan salaattikulhoon, höystää vaikkapa raastetulla kurkulla tai muilla ”tavanomaisilla” salaattitarpeilla, ja tarjota hyvänä lisänä aterialla kuin aterialla. Myös nuoret ohdakkeen versot ovat kuorittuina mainiota purtavaa, ja niiden kerääminen voi toimittaa puutarhassa myös muita hyödyllisiä toimintoja.