Avainsana-arkisto: karjatila

Kun ruoho onkin vihreämpää aidan sisäpuolella

abe's cows

Laiduntaminen. Yksi niistä maankäytön muodoista joilla voi sekä tuhota ja köyhdyttää että yhtälailla elävöittää, ennallistaa ja rikastuttaa sekä laiduntamisen harjoittajia että alueita joilla tätä toimintaa harjoitetaan. Liikalaiduntaminen tunnistetaan ongelmalliseksi, ja samalla eläinten sulkeminen laitumilta pois kokonaan – hyvää tarkoittaen – voi itse asiassa kuivissa ilmastoissa edistää laidunten köyhtymistä entisestään. Sen jälkeen kun pikkuhiljaa tutustuin ja muutamassa työpajassa syvennyin Holistic Managment (”kokonaisvaltainen tilanpito”) – suunnittelumenetelmään ja sen perustajan Allan Savoryn työhön, on laiduntaminen ollut yksi mieluisimmista ennallistavan ja eheyttävän maankäytön työkaluista joita tiedän, ja ilman eroosio-ongelmaakin laidunten hoidossa on saavutettavissa mojovia hyötyjä kun toiminta on suunnitelmallista ekologisista lähtökohdista.

Hyvin suunnitellulla ja nimenomaan suurilla eläintiheyksillä harjoitetulla laiduntamisella voi pysäyttää aavikoitumisen globaalin ongelman ja polkaista käyntiin jo syntyneiden vaurioiden elpymisen samalla kun toiminta on myös elinkeinona entistä kannattavampaa – ja vaikka varsinainen aavikoituminen ei meidän ilmastomme ongelma olekaan, hyötyvät näiden periaatteiden soveltamisesta myös pohjoiset laitumet ja laiduntajat.

Ongelmana ei useinkaan ole, että eläimiä olisi liikaa, vaan että niiden laidunnettavalla alueella viettämänsä aika on laitumen toipumisen tarpeeseen nähden liian pitkä. Esimerkkejä hallitun laiduntamisen vaikutuksista maaperän elpymiseen ja tuottavaksi heräämiseen kuivuudesta kärsivillä alueilla on jo nykyisin lukemattomia, alla näkyy yksi nopeasti managing wholes – sivustolta poimittu ennen – jälkeen esimerkki Australiasta: (ensimmäinen kuva marraskuulta 1992, toinen marraskuulta 1998). Tässä pieni alustus siihen kuinka homma toimii.

Eräs laidun Kaakkois-Australiassa marraskuussa 1992Samainen laidun marraskuussa 1998

Lue loppuun

Joel Salatin on vinksahtanut maanviljelijä

Luen juuri Joel Salatinin kirjaa ”The Sheer Ecstasy of Being a Lunatic Farmer”. Salatinin Polyface Farms on lienee joillekin tullut tutuksi mm. Food Inc. – ruokadokumentin tai Michael Pollanin kirjojen (mm. Omnivore’s Dilemma) kautta. Sheer Ecstasy kertoo miten huumaavaa on seurata lehmien nautiskelua tuoreesta ruohosta, broilereiden säntäilyä heinäsirkkojen ja muhkeiden kärpäsentoukkien metsästyksessä ja kastematojen tanssia maan uumenissa. Mielenkiintoiseksi Polyface Farmsin tekee toiminnan mittakaava. Salatinin mailla laiduntaa satapäin lihakarjaa sekä tuhansia kanoja, joista osa munii ja osa on broilereita. Lisäksi tilalla kasvatetaan kalkkunoita, sikoja ja kaneja.

Maanviljelyä tulee helposti pitäneeksi ympäristölle, eläinten hyvinvoinnille ja ihmisten terveydelle tuhoisana ja haitallisena toimintana, jos katsotaan esim. modernia lihatuotantoa sikaloissa, kanaloissa tai ”feedlot”-tyyppisissä karjankasvattamoissa. Polyface Farms on esimerkki siitä, kuinka maanviljelijä voi olla ekologian elvyttäjä ja eläintensä hyvinvoinnin lähde ja toiminnallaan tehdä hyvää niin maaperälle, ekologiselle monimuotoisuudelle kuin paikallistaloudellekin.

Joel Salatinin isä oli kirjanpitäjä, jonka asiakaskunnassa oli paljon maanviljelijöitä. Hän näki kuinka usein heidän elämänsä oli jatkuvaa taloudellista kamppailua toiminnan kovien kustannuspaineiden vuoksi. Tämä lienee arkipäivää myös suomalaisille maanviljelijöille. Isä-Salatin päätti ryhtyä itse viljelemään maata, strategianaan modernille maataloudelle täysin päinvastaiset keinot: hän käytti pieniä koneita tai ei koneita lainkaan, kiinteiden rakennusten sijaan liikuteltavia eläinsuojia, ruokintaa joka perustui laiduntamiselle viljarehun sijaan, monivuotisia kasveja yksivuotisten sijaan, sekä ympärivuotisen tuotannon sijaan sesonkiluontoista tuotantoa. Kemiallisten lannoitteiden sijaan hän käytti hyväkseen hiilen kiertoa, ja tukkumarkkinoinnin sijaan suoramarkkinointia. Kaikista näistä syistä heitä on pilkattu ja pidetty hulluina. Ja samoista syistä Polyface Farms tuottaa ”luomun tuolla puolen” olevaa terveellistä, ravitsevaa ja puhdasta ruokaa sekä reilun elannon perheelle ja työntekijöille ilman tukijaisia. Tilan kunto ja viljavuus paranevat vuosi vuodelta. Tässä vaiheessa sanottakoon että Polyface sijaitsee Virginian osavaltiossa, jossa talvet eivät suinkaan yllä meidän olosuhteisiimme vaikka karja viettääkin sisätiloissa joitakin talvikuukausia heinäruokinnalla. Kirjoitan tästä kuitenkin siksi, että ajatusmalli jota pidetään täysin mahdottomana myös USA:ssa saattaa tarjota kiinnostavaa ajateltavaa myös maanviljelylle Suomessa.

Polyfacen toimintatavoista ehkä kuuluisin on Holistic Management– mallin mukainen laidunnuskierto, jossa karjaa pidetään suurissa laumoissa kullakin pienellä alueella yhden päivän ajan, jolloin ne laiduntavat alueen tasaiseksi ja jättävät jälkeensä muhkean määrän lantaa. Kevyttä sähköaitausta siirretään päivittäin jolloin karjalla on joka päivä uusi monimuotoinen monivuotisten lajien ”salaattibaari” nautittavanaan. Parin päivän päästä siirrosta karjaa seuraavat siirrettävät ”kanatraktorit” tai ”munamobiilit” joiden asukkaat hoitelevat lantakasoissa muhivat proteiinipitoiset kärpäsentoukat ja kuopsuttelevat kasat mukavaksi katteeksi laitumelle.

Lue loppuun