Avainsana-arkisto: hugelkultur

On talvivalkosipulin aika!

Syksy on haravointikauden kohokohta, jolloin lehtikasat täyttävät helposti kompostikehikon jos toisenkin. Kotipaikkakunnallani lehtiä, risuja ja muita pihan sivutuotteita vastaanottaa myös kunnan jätevedenpuhdistamo, joka käyttää aineksia puhdistusprosessista jäljellejäävän lietteen kompostoinnin apuaineena. Viime vuonna näihin aikoihin lupauduin auttamaan isovanhempiani tässä urakassa, muutamin taka-ajatuksin varustettuna. Projektin sato on nyt korjattu, ja tässä prosessi vaihe vaiheelta:

Suunnitelmanani oli  siis perustaa isovanhempien pihanurmikon valtaaman entisen perunamaan paikalle pari ”hugelkultur”-kohopenkkiä talvivalkosipulin ja maa-artisokan syysistutuksia varten, johon lehdet ovat mainiota materiaalia, ja joka vaatii sisälleen myös puuainesta. Maaperä on paikalla hiekkapitoinen ja kuivuu kesällä herkästi, josta perunamaa ei ilmeisesti kovin suuresti nauttinut. Ajattelin lisäpompsin eloperäistä ainesta voivan tasapainottaa tilannetta parempaan suuntaan. Varattuani sivuun riittävän määrän lehtiä, veimme loput jätevesilaitokselle jossa lastasin paluumatkalle kasan suoria risuja ja oksia.

Kuvassa Dodon kaupunkiviljelijöiden talvivalkosipulilaari Helsingissä. Omasta projektista ei valitettavasti ole kuvia. Lähde http://www.flickr.com/photos/dodoorg/7294422430/

Lue loppuun

Mainokset

Pieni kohopenkkikokeilu Eestistä

Kohopenkkiteema jatkuu vielä sen verran, että sain juuri päivityksiä Eestistä jossa rakensimme viime vuonna vetämällämme permakulttuurikurssilla kaksi kokeilumielistä ”keyhole”-kohopenkkiä. Syksy on niiden tekemiseen parasta aikaa, sillä siten ne ehtivät sopivasti kypsyä ja tekeytyä seuraavaa kevättä ja istutuksia varten. Kokeilussa oli kaksi eri mallia, hügel-tyyppinen puuta sisältävä penkki (vas.), sekä kartongilla alustettu ”sheet mulch”- kerroskatepenkki. Maaperä paikalla oli kuivaa ja hiekkapitoista, ja molemmat tavat kuulostivat antaneen hyviä tuloksia tämän kesän viljelyissä.

Ensimmäisessä penkissä materiaaleina käytettiin maahan kaivettua puuainesta (ks kuva), hevosen lantaa viereiseltä laitumelta, kompostia, vanhaa olkea sekä puita varten tehdystä kaivannosta saatua maata. Toiseen penkkiin laitettiin ruohon päälle kartonkia estämään ruohikon kasvua ja päälle kerroksittain lasagnetyyliin hevosen lantaa, kompostia ja ja vanhaa olkea, jota oli ekorakentamiseen erikoistuneella kurssipaikallamme runsaasti.

Lue loppuun

Hügelkultur – kohopenkkien tuolla puolen

Rakennus pilkistää lähes korkuiseni kohopenkin takaa

Harjuviljely (hügelkultur) on perinteinen saksalainen puutarhaviljelyn menetelmä, joka on viime aikoina tullut permakulttuuripiireissä tutuksi itävaltalaisen Sepp Holzerin kautta. Termi on jo päätynyt myös englannin kieleen hugelculture-muodossa. Törmäsin juuri eräällä matkallani Wirtshaus Jagawirt- majatalon hugel-puutarhaan Itävallassa, ja pääsin lähietäisyydeltä ällistelemään noita valtavia kohopenkkejä, joissa kasvatetaan vihanneksia pihapiirissä sijaitsevaan ravintolaan. Kuten kuvasta näkyy, kasvoivat siellä myös suurimmat ikinä nähneeni mangoldit!

Harjuviljelyn salaisuus on penkkien sisään haudattu puuaines. Suurimmillaan penkkien sisään voi kätkeytyä jopa useita kokonaisia puunrunkoja, jotka hajotessaan tuottavat lämpöä ja tarjoavat kasveille ravinteita. Jyrkät sivut muodostavat auringon lämpöä syleilevän seinämän, jonka seurauksena syntyy kasvua edelleen kohentava lämmin pienilmasto. Suuren kokonsa vuoksi viljelyharjut voivat toimia myös tuulensuojauksessa, etenkin jos niihin istutetaan suurikokoisia kasveja kuten auringonkukkaa tai maa-artisokkaa. Harjujen sijoittelussa kannattaa siis ottaa huomioon auringon päivittäinen reitti sekä vallitseva tuulensuunta.

Runsaina rönsyileviä harjupenkkejä

Lue loppuun