Avainsana-arkisto: hedelmäpuut

Kotipuutarha – kerroksia vaiko eikö kerroksia?

Robert Kourikin mukaan kerroksellisuuden imitointi ei-trooppisessa ilmastossa on mahdottoman työlästä ja jopa sopimatonta idealismia. Kuitenkin alkuperäisillä Kazakstanin vuoristoseuduilla kasvaa yhä villejä omenametsiä, jotka todistavat toista..

Robert Kourik: Peasant gardens vs convenience

Yksi aikamme suurista puutarhatrendeistä on istuttaa monikerroksisia puutarhoja, jossa on maanpeittokerroksena syötäviä kasveja, pensaita sekä hedelmäpuita, muutamia yrttejä ja/tai seassa joitain koristekasveja. Tämä konsepti kiehtoi minua 1970-luvun puolivälissä. Opin läksyni hyvin – kantapään kautta.

Kasvillisuuskerrosten sekoittaminen hedelmäpuiden sekaan ja alle on melkoinen riesa. Siinä joutuu koko ajan etsimään paikkaa jonne laskea jalkansa litistämättä muita matalampia kasveja. Sen täytyy lisätä sadonkorjuuseen ja leikkaukseen käytettyä aikaa kolme – tai jopa kymmenkertaiseksi. Toinen ongelma on löytää kaikki pudonneet hedelmät jotta ne eivät jäisi muhimaan tuholaisia tai tauteja tuleville vuosille.

Satoa tuottavien kasvien sekalaiset kerrokset perustuvat talonpoikaiskulttuuriin etenkin trooppisilla alueilla. Jos luet kirjoja huolella huomaat, että monet ”mallit” perustuvat itse asiassa ei-lauhkean vyöhykkeen istutuksiin. Trooppinen maaperäekosysteemi on täysin erilainen kuin omamme. Tropiikissa suurin osa ravinteista varastoituu maanpinnan yläpuolelle (kasvillisuuteen). Lauhkealla vyöhykkeellä asia on toisinpäin. Muualla kuin tropiikissa, kuten valtaosassa Amerikkaa, varastoituu valtaosa ravinteista maaperään. Trooppisen mallin ottaminen ja siirtäminen lauhkealle vyöhykkeelle enteilee epäonnistumista.

Lue loppuun