Turussa Koroisilla järjestettiin 11.5. Maaperäpäivä, jonka ohjelmassa oli tutkia, kuinka tiivistynyt, kuivuudesta kärsivä ja köyhä savipelto saataisiin puhallettua henkiin permakulttuurimeiningillä ja käsikäyttöisin välinein, korostaen riippumattomuuden luomista kalliista, painavista ja energiasyöpöistä koneista.
Tapahtumaan kuului neljä työpistettä, jotka määriteltiin kohteen tarpeiden perusteella: korkeimpaan ja kuivimpaan maastonkohtaan mitattiin A-harpan avulla ja kaivettiin kahden hengen lapiointitekniikalla vettä tuova ”swale” eli korkeuskäyrää mukaileva vesiuoma, pellon kesannoidulle osalle laitettiin maanparannukseksi viherlannoitus / maanpeittokasviseoksen kylvö käsikäyttöisellä kylvölaitteella, ja maan rakenteen kuntoutumista käynnisteltiin broadforkkausosiossa Elmon tekemällä kahden käden talikolla. Lisäksi sisätiloissa oli mikroskooppipiste, jossa etsiskeltiin maanäytteistä siellä eleleviä pöpöjä (jotka taisivat vielä olla kevään jäljiltä uinumassa). Hieman testailtiin myös penetrometriä, joka kertoo mikäli maaperässä on tiivistymiä, kuinka pahoja ne ovat, ja millä syvyydellä.
”Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!” lähtötilanne osin isojen koneiden vaikutuksesta tiivistyneen kuivan rinteen yläreunassa, vieressä näyte rinteen pohjalta jonne valuman mukana tulleet ravinteet ja vesi ovat tuoneet elinvoimaa.
Pohjoinen permakulttuuri 