Permakulttuuri on siitä erikoinen suunnittelun ala, että se perustuu eettisiin periaatteisiin. Näitä ovat huolenpito maasta, huolenpito ihmisistä, sekä kasvun ja kulutuksen sääntely / ylijäämän tasajako. Ne ovat Mollisonin ja Holmgrenin mukaan kooste monien pitkäikäisten kulttuurien eettisistä ohjenuorista.
Permakulttuurin etiikan tarkoituksena on antaa toiminnallemme suuntaviivoja niin, että sen tulokset ovat tarkoituksemukaisia ja ohjaavat meitä kohti haluamiamme tavoitteita.
“Only ethical solution is to take responsibility of our own existence and that of our children. Make it now.” – Bill Mollison
Huolenpito maasta
Maasta huolta pitämiseen kuuluvat maa, maaperä sekä kaikki Maan otukset ja kasvit kuin myös vedenelävät elottomat asiat, sillä ne ovat kaikki toisistaan riippuvaisia ja palvelevat luonnon tärkeän tasapainon säilymistä. Myös meidän olemassaolomme on niistä kaikista riippuvainen. Luonto ja sen prosessit tuottavat koko ajan puhdasta ilmaa, puhdasta vettä, rakennustarpeita, ruokaa ja energiaa. On siis tarkoituksenmukaista, että mitä tahansa teemmekin, tehdään se yhteistyössä luonnon kanssa, luonnonvarojen maksimaalisen hyödyntämisen sijaan niin, että työmme ja elämämme kohentaa ja parantaa niiden määrää ja laatua. Permakulttuurin ympäristövaikutuksiin kuuluu, että käytön myötä maan kunto elpyy, paranee, ja kohenee kohenemistaan.
Huolenpito ihmisistä
Olemme sosiaalisia olentoja. Kautta aikojen ihmiset ovat eläneet yhteisöissä, heimoissa ja perheissä, jotka ovat huolehtineet toinen toisistaan ja näin muodostaneet tukevan turvaverkon vaikeiden hetkien varalle. Täytyy myös muistaa pitää huolta itsestään. Loppuunpalaminen ”hyvän” asian puolesta on kestämätöntä. Huolenpito ihmisistä muistuttaa yhteisöllisyyden antoisuudesta, ja vastuun ottamisista kaikkien hyvinvoinnista, laajentuen omasta itsestä lähipiiriin, naapureihin, paikkakuntalaisiin ja niin edespäin aina koko ihmiskuntaan saakka.
Kulutuksen sääntely ja reilu jako (oikeudenmukaisen osuuden periaate)
Elämme rajallisessa maailmassa, joka jo nyt pinnistelee kantokykynsä äärirajoilla. Ikuinen jatkuva kasvu ei minkään laskuopin mukaan ole mahdollista. Kun otamme vain oman kohtuullisen osuutemme, autamme muitakin saamaan reilun osuuden itselleen. Tasajaon eettinen periaate ohjaa palauttamaan ylijäämän takaisin järjestelmään (share the surplus – jaa ylijäämä). Tämä on lähes päinvastaista nykyiseen talousmoraaliin nähden, jossa tärkeintä on voiton maksimointi ja sen korjaaminen kierrosta omiin säilöihinsä. Oikeudenmukaisen osuuden ohjeen mukaan tuoton sijoittaminen takaisin järjestelmään kaikkien hyödyksi on tärkeää, ja se on hyödyllistä myös itselle.
Mikä on eettistä?
Etiikka ei tarkoita absoluuttisia sääntöjä tai lakeja, eikä niiden nimellinen omaksuminen takaa että kaikki toiminta varsinaisesti olisi sen mukaista tai että lopputulos on virheetön ja syntyy ilman takaiskuja. Tarkoituksena on suunnitella ja kehittää kestäviä ihmiselon tapoja, ja tehdä se harmoniassa luonnon lainalaisuuksien kanssa. Elämme ja toimimme luonnonlakien alaisina, emme niiden ulkopuolella, ja vain niiden manipulointi ja vähättely on viemässä meitä kohti suuria vaikeuksia. Eettisten ohjeiden muodossa on meillä käytössämme valmiiksi koottu kompassi, jonka avulla suunnistaa kohti oikeaa kestävää kehitystä, joka ei ole viherpestyä voitontavoittelua.
Hyvä artikkeli permakulttuurietiikasta englanniksi löytyy http://deepgreenpermaculture.wordpress.com/permaculture/permaculture-ethics/
Pohjoinen permakulttuuri 
Paluuviite: Monivuotiset viljelykasvit | Parallel Lines
Kiitos tästä sivustosta, joka inspiroi puutarha- ja luomuharrastajaa 🙂 Etsin hapatusruukkua, ja löysin teidät 🙂 Haluan mielelläni liittyä aiheeseen liittyville email listoille myös.