Yksi tämän päivän maailmanlaajuisista haasteista on vakavasti ehtynyt ja jatkuvasti köyhtyvä maaperämme tila. Ilman tervettä maata emme voi tuottaa terveellistä ruokaa, ja vaikka se vaikuttaa kuinka itsestäänselvältä, syömämme ruoka vaikuttaa olotilaamme. On hassua kuinka tavallinen maalaisjärki ei enää ole ollenkaan tavallinen ilmiö.
Vuonna 1907 Theodore Roosevelt sanoi: ”kansakunta joka tuhoaa maaperänsä, tuhoaa itsensä”. Sen jälkeen on tuhonnan nälkä ollut kyltymätön. Nykyisellään 90% Australian maaperästä katsotaan olevan huonokuntoista…
Jotta näiden lukujen merkitystä voisi riittävästi arvostaa, on tärkeää ymmärtää jalkojemme alla elävien pieneliöiden yhdyskuntaa. Yhdessä teelusikallisessa tervettä maata elää mikrobijoukko, joka on suurempi kuin koko maapallon ihmisten lukumäärä – yli 6,9 miljardia pieneliötä, jotka uurastavat yhdessä muuttaakseen liukoiseen muotoon maaperän ravinteita, joista tuotamme ruokaa jonka mahdollistaa olemassaolomme. Kumpa maailman väestö olisi yhtä neuvokas ja tasapainoinen kuin mikrotuttavamme.
Mikrobit tarjoavat kasveille typpeä ja muita tärkeitä mineraaleja kuten kaliumia ja fosfaattia vaihdossa hiilihydraatteja ja sokereita vastaan. Viime vuosisadan ajan tavanomainen maatalous on käyttänyt menetelmiä, jotka ovat vakavasti köyhdyttäneet maan mikrobiologista elämää. Kemialliset lannoitteet, joita yhä käytetään laajalti maataloustuotannossa ympäri maailmaa, on suunniteltu tappamaan mikrobeja, jotta niiden sisältämät ravinteet vapautuisivat maaperään. Tämä antaa lyhytaikaisen pyrähdyksen keinotekoisissa olosuhteissa, joiden vallitessa satokasveja voidaan tuottaa nopeasti vastaamaan globaalien ruokamarkkinoiden luonnottomaan kysyntään. Tämän prosessin merkittävä seuraus on myrkyllisten, ravinneköyhien vihannesten tarjonta sekä merkittävä maaperäbiologian monimuotoisuuden väheneminen. Monimuotoisuuden puute ei vain rajoita ruoan ravintosisältöä, vaan se myös altistaa koko systeemin haitallisten tuholaisten ja taudinaiheuttajien hyökkäyksille – toinen uhka terveudellemme ja bonus kemikaaliyhtiöille, jotka tienaavat muutaman ylimääräisen miljardin myymällä torjunta-aineita.
Supermarketin samean ikkunan läpi todellisuutemme on sumentunut, määrittelemätön ja kasvavassa määrin irrallinen. Maatalous on lajimme selviytymisen avain ja maaperän elinvoimaisuus on avain tuottavaan ja hyödylliseen maatalouteen. On huomattavaa että vaadimme sellaisten prosessien säilyttämistä, jotka rapauttavat maamme laadun, vaikka vastassamme oleva tilanne on niin selkeä ja läsnä.
Kemikaalien, kyntökoneiden, huonosti käytetyn karjan, metsäkadon ja huonosti suunniteltujen veden talteenottosysteemien laajamittaisesta käytöstä on seurannut ruokamullan vakava eroosio ja jäljellä olevan maan rankka tiivistyminen. Tämä luonnollisen ekosysteemin tuho on jättänyt maatalouden kemiallisen ja taloudellisen valtakunnan armoille, jotka nyt pitelevät tuotannon ohjaksia. Valtaosa Australian maanviljelijöistä toimii nykyisin suurissa veloissa rahoituslaitoksille, ja monien on itse asiassa jatkettava kemiallisten lannoitteiden käyttöä saadakseen lainaa myös jatkossa. Se on oravanpyörä, johon tuhannet maanviljelijät ovat nykyisin jääneet ansaan.
Ei ole kysymystäkään siitä, etteikö kemikaalien käyttöä maanviljelyssä tulisi lopettaa. Kun pieneliöitä tapetaan, tapetaan samalla maaperän kyky uudistaa itsensä, ja nyt on tultu siihen pisteeseen, että on katse on suunnattava kemiallisten aineiden käytön lopettamista pidemmälle ja keskitettävä huomio tehostettuun maaperäekologian elvyttämiseen maailmanlaajuisesti. Meidän on tarjottava hätäapua kärsiville ja köyhtyneille maille ennen kuin voimme vakavissaan alkaa suunnata kohti oman nahkamme pelastamista. Ilman maaperän elinvoimaisuutta, ei ole elämän elinvoimaisuutta, ei vaikka se etiketissä näyttäisi kuinka luomulta hyvänsä.
Luomutuotteet ovat epäilemättä ylivoimaisia kemiallisen maatalouden tuotteisiin verrattuna – söisin milloin vain mieluummin omenan jota ei ole ruiskutettu myrkyillä, mutta meidän on alettava ymmärtää, että yksinkertaisesti ei-myrkyllinen lähestymistapa, vaikkakin erittäin hyvä alku, ei tarjoa täyttä biologisten olosuhteiden kirjoa, jota vaaditaan tuottamaan elinvoimaista ruokaa, joka sisältää kaikki hyvän terveyden ylläpitoon vaadittavat ravinteet. Luonnonmukainen maanviljely yleensä jatkaa monokulttuurisystemeitä, jotka ovat riippuvaisia suurista panostuksista koneisiin ja työvoimaan sekä ylenpalttiseen kasteluun, joita ei ole suunniteltu elvyttämään maaperän olosuhteita, ja jotka ovat usein alttiita tuholaisille ja taudeille epätasapainoisten monimuotoisuutta vailla olevien ekologisten olojen vuoksi.
On tärkeää ymmärtää maaperän elinvoimaisuuden, ruoan elinvoimaisuuden sekä oman elinvoimaisuutemme välinen suhde. Olosuhteet joihin ympäristömme on pakotettu sokean teollisen kehityksen nimissä on johtanut tilanteeseen, jossa mikään maatalouskäytäntö, joka ei ole kiinnostunut maaperän elinvoimaisuuden elvyttämisestä tekee itse asiassa enemmän vahinkoa kuin hyvää.
Sitä mukaan kun jatkamme supermarkettiketjujen kautta tarjotun ruoan nauttimista, vähenevät mahdollisuutemme päästä irti niin selkeästi toimimattomaksi todistetusta systeemistä. Kuluttamalla ruokaa, jolla on vähän tai ei lainkaan ravintoarvoa, toimimme menestyksekkäästi sellaisen rakennelman puolesta, joka on suunniteltu estämään meitä muuttumasta uhkaksi sen omalle kasvulle. Tänä päivänä maailmassa kasvatetaan nelinkertainen määrä ruokaa verrattuna vuoden 1900 tasoon, mutta siitä saatavan kokonaisravinnon määrä on pysynyt samana. Stressi, jonka alaisena valtaosa viljelykasveista on kasvatettu, on suoraan suhteessa kuluttajan stressiin. Aivan kuin voit ajaa autoasi kevyemmällä polttoaineella, itseemme pumppaaman polttoaineen laatu vaikuttaa suoraan kykyymme toimia ajattelevaisina ja rakentavina yksilöinä.
Kemiallisesti kasvatetut ruoat joita supermarketeista löytyy, eivät onnistu tarjoamaan meille ravinteita joita terveytemme ylläpito vaatii. Sen lisäksi kemianteollisuus on multimiljardien dollarien monoliitti, joka edustaa maailmanlaajuisesti valtioille valtavaa veropottia, joten kemiallisen maatalouden vastainen liike ei todennäköisesti nauti hallitusten tukea.
On aika alkaa ottaa vastuuta omasta ylöspidostamme. Mitä enemmän ruokaa voimme kasvattaa itsellemme, sitä enemmän ravinteita voimme tarjota, ja sitä enemmän rahaa voimme säästää oikeasti arvokkaita asioita varten! Tärkeä osa tätä prosessia on kehittää yheistyötä ja luottamusta paikallisten ryhmien välillä, johtoajatuksena sellaisten järjestelmien perustaminen, jotka mahdollistavat kuluttajalle vaihtoehtoja kauppaketjujen ylivallan tuolta puolen.
Voimme saada aikaan suuria edistysharppauksia kohti maaperäolojen parantumista ja sellaisten tuottavien paikallisten systeemeiden kehitystä jotka luovat lisää itse itseään ylläpitävää elämäntapaa itsellemme ja tuleville sukupolville muokkaamalla luonnonvarojen käyttöä sekä käsittelemällä tehokkaammin jätteitä, joista muuten syntyisi saastetta. Nykyisellään yli viisikymmentä prosenttia kaupunkien jätteistä voitaisiin hyödyntää kompostissa!
Oleelliset maaperän uudistamisen tavoitteet ovat köyhtyneen pieneliöelämän elvyttäminen, eroosion estäminen sekä hapettomien maiden tiivistyneisyyden korjaaminen, joka synnyttää alkoholeja jotka edistävät taudinaiheuttajien kasvua ja polttaa juurten kärjet estäen näin kasvien tervettä kehitystä. Älykäs maanviljely on maanviljelyä tulevaisuutta varten, ei ainoastaan ravinteikkaan ruoan tuotantoa, vaan tietoisesti sellaisten maaperäolosuhteiden rakentamista, että viljavuus on korkeampi jokaisen sadonkorjuukierron jälkeen kuin sitä ennen.
Nämä tavoitteet voidaan saavuttaa ”keyline”-jankkurin, kompostin ja kompostiteen, biolannoitteiden sekä heinäkäytteen käytön, vaikuttavien sadevedenkeruujärjestelmien sekä runsaan puiden istutuksen avulla. Tämä lähestymistapa kunnostaa merkittävästi maaperää jo vain kolmen vuoden jälkeen, toisin kuin luonnollinen uudistumisprosessi, jossa voi kestää yli parikinsataa vuotta.
Todellisen muutoksen on kuitenkin lähdettävä meistä itsestämme. Voimme pyörittää ”keyline”-järjestelmiä ja ruiskuttaa kompostiteetä ja istuttaa puita hamaan tulevaisuuteen, mutta siihen asti kun yhteiskunnan valtavirran kollektiivisessa tajunnassa tapahtuu merkittäviä liikahduksia, mahdollisuudet siihen että tulevaisuutta on edes olemassa, ovat heikot.
Olemme kaikki nyt henkilökohtaisesti vastuussa olemassaolomme tulevaisuudesta ja tulevaisuus muodostuu juurikin jokapäiväisissä päätöksissämme ja valinnoissamme joita teemme. Nykyisellään kulutamme sokeasti tulevien sukupolvien energiaa ja luonnonvaroja – syömme lastenlastemme lautasilta sellaista tahtia, että tuhoamme pian mahdollisuutemme olla tällä planeetalla.
Mitä tahansa teemmeki elämillämme, on meidän alettava ottaa vastuuta teoistamme. Järjestelmä ei korjaa itse itseään – on kiinni meistä itsestämme luoda todellisuus jonka tiedämme olevan aito, lakata marssimasta alennusmyynnin rumpujen tahtiin ja löytää uudelleen vaistomme – mitä tarkoittaa olla ihminen.
Kaikki puhuvat siitä mitä huominen mahtaa tuoda tullessaan – totta puhuakseni, ei ole parempaa tapaa ennustaa tulevaisuutta kuin luoda se itse.
Maaperäbiologiaa Paul Taylorin johdolla – tarviiko muuta edes sanoa? Siinä on mies paikallaan.
Kirjoittaja Steve Grace. Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä.
Pohjoinen permakulttuuri 