Lammastraktoreita Tyynelän tilalla

Poiminpas juuri Tyynelän tilan kotisivuilta pienen artikkelin pihaan saapuneesta lammastraktorista.

Periaate on sama kuin muissakin ”eläintraktoreissa” eli kyseessä on eläinten pito helposti liikuteltavassa aitauksessa, jossa ne omalla luonnollisella olemassaolollaan ruohoa syömällä ja ravinteikkaat jätöksensä jättämällä hoitavat maisemaa ilman että hommaan olisi tarvetta käyttää meluisia koneita, lihastyövoimaa tai muualtatuotuja lannoitteita. Menetelmää on kuvattu tämän blogin aiemmassa sikatraktoreita käsittelevässä artikkelissa ja Joel Salatinin kanatraktorit esittelyssä laidunnuskierroista kertovassa artikkelissa täällä.

Kuva http://tyynelantila.fi/2014/ruohonleikkurit-ja-niittokoneet/

Advertisement

Venäläiset todistavat, että pienimuotoinen luomuviljely voi ruokkia maailman

Poiminta ja käännös Reclaim Grow Sustain-sivustolta löytyneestä artikkelista
Russians Proving That Small-Scale Organic Agriculture Can Feed The World

Vuoden 1999 virallisten tilastojen perusteella 92% Venäjän perunoista, 77% sen vihanneksista, 87% hedelmistä, 59,4% lihasta ja 49,2% maidosta tuottettiin 35 miljoonan perheen toimesta (joihin kuuluu 105 miljoonaa ihmistä, 71% maan väestöstä). Kullakin näistä perheistä oli viljeltävänään dacha, palstapuutarha, joiden yhteispinta-alat kokonaisuudessaan kattavat 8 miljoonaa hehtaaria.

Kahden tunnin puutarha

Tässä lisää kuulumisia Richard Perkinsin permakulttuuriprojektista Ruotsissa, jossa työn alla on viimeksi ollut ensi vuoden vihannesmaa.
Alkuperäinen artikkeli englanniksi löytyy täältä.

Luettuani Craigin jokin aika sitten kirjoittaman artikkelin sain inspiraation kirjoittaa pienen päivityksen omassa puutarhassani uuden maanviljelijäystäväni kanssa hieman ylimitoitetulla laitteistolla tekemästämme kahden tunnin puutarhaurakasta! Samaistuin rajoittuneisuuteen jota kiireinen kansainvälinen aikataulu voi synnyttää omista tarpeistaan yksinkertaisesti ja tehokkaasti huolehtimisen suhteen! Viimeisen kuuden viikon ajan olen äärimmäisessä kiireessä perustanut kotia ja järjestänyt useita viileän ilmaston yrityksiä.

Saavuttuani Ruotsiin kesäkuussa opettamaan PDC-kurssia päädyin jäämään tänne. Sen jälkeen kun varmistin itselleni vaatimattoman liikuteltavan kodin sijoitusmielessä (josta voit lukea lisää myöhemmin) seuraava askeleeni on perustaa vihannespuutarha, joka tuottaa perusruokatarpeet yhteisölle jossa pääasiassa elän. Meitä on noin 8-10 aikuista täysiaikaisesti parin hehtaarin tilalla. Kuva tilasta alla, raja kulkee ensimmäisen etelässä olevan ojan mukaisesti.

Kohde, jota olen kehittämässä sijaitsee 80 km Tukholmasta lounaaseen, ja sen maaperä on pääasiassa erittäin hiekkapitoista sisältäen runsaasti eloperäistä ainesta, etenkin yhdellä aiemmin viljelyssä olleella pinta-alan kolmanneksella. Koska olen taustaltani luonnonmukaiseen viljelyyn ja puutarhatalouteen suuntautunut, en lähtökohtaisesti kovinkaan kannata ”höpö höpö-meininkiä” perusruoka-ainesten kasvattamisessa. Tällä viittaan työn ja vaivannäön määrän minimointiin sekä ensisijaisesti vakaiden, luotettavien ja varastoitavien satokasvien tuotantoon keskittymiseen ennen epätavallisemmilla, eksoottisilla ja vähemmän merkittäviä määriä tuottavilla kasveilla kikkailua. Väärinymmärrysten välttämiseksi sanottakoon, että olen myös täysin runsaan monimuotoisuuden ja puutarhassa ”leikkimisen” kannalla, mutta mitä perustarpeiden tyydyttämiseen ensisijaisena prioriteettina tulee, vanha totuus ”hanki tuotoksia” puhuttelee minua.. Joten aloitamme maaperästä.

On talvivalkosipulin aika!

Syksy on haravointikauden kohokohta, jolloin lehtikasat täyttävät helposti kompostikehikon jos toisenkin. Kotipaikkakunnallani lehtiä, risuja ja muita pihan sivutuotteita vastaanottaa myös kunnan jätevedenpuhdistamo, joka käyttää aineksia puhdistusprosessista jäljellejäävän lietteen kompostoinnin apuaineena. Viime vuonna näihin aikoihin lupauduin auttamaan isovanhempiani tässä urakassa, muutamin taka-ajatuksin varustettuna. Projektin sato on nyt korjattu, ja tässä prosessi vaihe vaiheelta:

Suunnitelmanani oli  siis perustaa isovanhempien pihanurmikon valtaaman entisen perunamaan paikalle pari ”hugelkultur”-kohopenkkiä talvivalkosipulin ja maa-artisokan syysistutuksia varten, johon lehdet ovat mainiota materiaalia, ja joka vaatii sisälleen myös puuainesta. Maaperä on paikalla hiekkapitoinen ja kuivuu kesällä herkästi, josta perunamaa ei ilmeisesti kovin suuresti nauttinut. Ajattelin lisäpompsin eloperäistä ainesta voivan tasapainottaa tilannetta parempaan suuntaan. Varattuani sivuun riittävän määrän lehtiä, veimme loput jätevesilaitokselle jossa lastasin paluumatkalle kasan suoria risuja ja oksia.

Kuvassa Dodon kaupunkiviljelijöiden talvivalkosipulilaari Helsingissä. Omasta projektista ei valitettavasti ole kuvia. Lähde http://www.flickr.com/photos/dodoorg/7294422430/

Päivitys Ruotsista, permakulttuuri täydessä vauhdissa!

Pohjoismainen permakulttuuritoiminta alkaa pikkuhiljaa lähtä liikkeelle ainakin länsinaapurissa, tässä muutamia uutisia Ruotsin touhuista, sekä tietoja ensi kevään permakulttuurikursseista, off grid-asumisesta vanhassa sirkusvaunussa jne..

Kirjoittanut Richard Perkins
päivitys lainattu ja käännetty kirjoittajan luvalla permacultureglobal.com-sivustolta. Alkuperäisen englanninkielisen artikkelin voit lukea täältä.

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua Ruotsissa oloni aikana, viivytellessäni täällä tämän kesän erinomaisen PDC-kurssin jälkeen rakentaen tukikohtaa itselleni ensi vuonna tulevia tapahtumia ja mahdollisuuksia varten. Permakulttuuri on tässä kauniissa maassa valmis ottamaan tuulta alleen! Heinäkuussa 45 ihmistä viettivät harmonisessa yhteistyössä, eläen yksinkertaisesti yhdessä kauniilla maatilalla Grävstassa kahden viikon mittaisen mahtavan PDC-kurssin.  Olemme jo sopineet seuraavasta kurssista ensi toukokuussa, jolle on vielä pari paikkaa jäljellä jos sinua kiinnostaa arvostettu PDC-kurssi höystettynä mahdollisuudella jatkaa edistyneille käytännön kursseille, jotka pyörivät läpi kevät- ja kesäajan niille, jotka kaipaavat pitempiaikaista ja osallistavaa oppimisseikkailua tuetuissa yhteisöllisissä puitteissa.

Holistic Management-laidunnusyritys keväälle

Heinäkuun PDC-kurssin aikana kutsuimme HM-laiduntaja Oloph Fritzenin puhumaan työstään lihakarjan ja kanojen laiduntajana läheisellä 60 hehtaarin tilallaan. Ensi vuonna hän laajentaa 90 hehtaariin 60M euron Drömsgarden-hankkeen tiimoilta. Paikallisen eläköityvän maanviljelijän kanssa puhellessa järjestin liiketapaamisen Olophin avulla, ja sain alustavan luvan aloittaa 40 hehtaarin HM-laidunnusliiketoimen hänen maillaan vuokratta, mahdollisuudella laajentaa toimintaa jatkossa yhteisellä sopimuksella. Maatila on kaunis ja valmiiksi jaettu laidunlohkoihin, jotka liitän laidunnussuunnitelmaani.

Kiireisen  kansainvälisen opetus- ja konsultointiaikataulun vuoksi olen taipuvainen ostamaan lypsylehmien sonnivasikoita huhtikuussa n. 180-200 kilon painoisina ja kasvattamaan ne valmiiksi teuraalle loka-joulukuun välille. Olophin kanssa suunnitelmanamme on kasvattaa yhdessä useita satoja maatiaisrotuisia muninta- sekä syöntikanoja seuraamaan lehmiä niiden laidunkierrossa. Aloitamme lokakuussa jolloin kanat ovat valmiita laitumelle ensi maalis-huhtikuussa.