Kotikonnuilla metsät pullistelevat tatteja, rouskuja ja kanttarelleja, eikä itselläni ole aiemmin käynyt pienessä mielessäkään, että sienten hankkimiseen kuuluisi niiden viljelyn vaatima vaivannäkö. Kuitenkin kiihtyvää tahtia urbanisoituvassa maailmassa, jossa sienimetsät eivät kaikille aukene aivan kotiovelta sienet voivat olla tärkeä paikallinen proteiinipitoinen ravinnonlähde. Australialaisen Milkwood Permaculturen blogin sieniviljelyartikkeleissa siitakesieniä ja osterivinokkaita pursuilee niin pyykkikoreista kuin muoviämpäreistäkin, mistä innostuneena jo valmiiksi jälleen Australiassa ollessani, päätin pari kuukautta sitten sukeltaa ravitsevien rihmastojen uumeniin Milkwoodin sieniviljelykurssilla, ja selvittää kuinka ruokasienten kotitarveviljely onnistuu tavallisen tallustajan rahkeilla.
Ja kyllä vain! Tyytyväisenä voin omastakin puolesta ilmoittaa, että ensimmäiset omin käsin ympätyt kuningasosterivinokkaat (Pleurotus eryngii) on syöty ja kasvamassa on myös liuta muiden lajikkeiden rihmastoja, mm. siitaketta, pioppinoa sekä kiinalaisessa lääketieteessä arvostettua reishiä.
Lue loppuun →