Aihearkisto: Permakulttuuripuutarha

Uusi suomenkielinen permakulttuuripamfletti Riippumaton Puutarha

Riikka Kaihovaaran pamfletti permakulttuurisuunnittelusta ruoantuotannossa. Edullisimpaan hintaan (15e) näköjään hankittavissa täältä.

”Syömme ruokaa, joka on kasvatettu öljyllä. Teollinen maatalous on kokonaan riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Halvan öljyn loppuminen tulee mullistamaan maailman ruoantuotannon.

Riippumaton puutarha -kirja on pamfletti ulkopuolisesta energiasta riippumattoman ruoantuotannon puolesta ja samalla opas ekologisesti kestävämpään viljelyyn. Kirja esittelee niin sanottuun permakulttuuriin perustuvia tekniikoita. Permakulttuuri on ekologisen suunnittelun menetelmä. Suunnittelun tavoitteena on luonnon toimintaa jäljittelevä puutarha, ruokaa tuottava ekosysteemi, joka lannoittaa ja kastelee itse itsensä sekä torjuu taudit ja tuholaiset. Riippumaton puutarha ei ole utopiaa.

Puutarhanhoitokin perustuu yhä useammin kaupasta ostettuun multaan ja lannoitteisiin. Kirjan oppeja voikin jokainen toteuttaa omassa puutarhassaan. Kirjassa pohditaan mm., miten sienirihmasto voi korvata kemialliset lannoitteet, mikä on kompostiteen salaisuus ja millainen on syötävä metsäpuutarha.

Kirjan kirjoittaja Riikka Kaihovaara on tutkiva toimittaja ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän on kasvatellut syötävää itselleen ikkunalaudalla, parvekkeella ja palstalla. Kaihovaara asuu suurimman osan vuotta Käpylässä Helsingissä. Hänen perheellään on myös talo ja permakulttuurisesti rakentuva puutarha Itä-Uudellamaalla.”

Esimerkki sekaviljelystä: Ianto Evansin polykulttuuri

(Huom. kuva ei esitä juuri tätä polykulttuuria)

Eräällä viime syksyn permakulttuurikurssilla Yrjö Vähäkallio näytti kuvia mielenkiintoisista täpötäysistä kasvimaanpenkeistä, joista suoria rivejä ja geometrisiä muotoja sai hakemalla hakea. Ne olivat sekaviljelyksiä eli polykulttuureita. Valmiita reseptejä polykulttuuri-istutuksille on olemassa ainakin muualta maailmasta, ja tässä sellaisesta yksi esimerkki, Gaia’s Garden-kirjasta poimittu, myös täällä julkaistu Ianto Evansin salaattipolykulttuuri. Menetelmän optimointi pohjoisissa oloissa vaatinee kokeilua, ja ajoitusten ja oikeiden istutus- ja kylvövälien löytäminen harjoitusta etenkin siemenestä kylvettäessä.

Lue loppuun

Terveisiä mehiläisiltä

Kuinka elvyttää mehiläisten elinvoimaisuus näinä aikoina, kun kaikkialta kiirii uutisia mehiläiskadosta, colony collapse disorderista, varroa-punkeista ja kännykkäsäteilystä? Onko nyt 140 miljoonaa(!) vuotta elämäntaitoja maailman myrskyissä kerännyt ja niistä tähän saakka riemuvoittajana omin avuin selvinnyt hunajamehiläisten laji tullut tiensä päähän? Tänä vuonna lähes epätoivoiselta vaikuttavaan tilanteeseen pilkahti valon tuikku, kun tapasin ”mehiläiskuiskaaja” Corwin Bellin ja katsoin uuden mehiläiselokuvan Queen of the Sun >>

Uutisia mehiläiskadon alkujuurilta

En esimerkiksi ollut tiennytkään, että jo vuonna 1923 Rudolf Steiner antoi varoituksen sanoen, että mikäli niihin aikoihin käyttöön otetut teollisen mehiläishoidon ja -jalostuksen menetelmät saisivat jatkua, 80 – 100 vuoden kuluessa mehiläiset katoaisivat. Syitä ovat mehiläisten elinympäristöjä hallitsevat teollistuneet maanviljelykäytännöt monokulttuureineen ja myrkyllisine kemikaaleineen, aliravitseva sokeri / maissisiirappiruokinta sekä emokasvatuksen  menetelmät, jotka latistavat mehiläisten geneettistä perimää.

Lue loppuun

Pieni kohopenkkikokeilu Eestistä

Kohopenkkiteema jatkuu vielä sen verran, että sain juuri päivityksiä Eestistä jossa rakensimme viime vuonna vetämällämme permakulttuurikurssilla kaksi kokeilumielistä ”keyhole”-kohopenkkiä. Syksy on niiden tekemiseen parasta aikaa, sillä siten ne ehtivät sopivasti kypsyä ja tekeytyä seuraavaa kevättä ja istutuksia varten. Kokeilussa oli kaksi eri mallia, hügel-tyyppinen puuta sisältävä penkki (vas.), sekä kartongilla alustettu ”sheet mulch”- kerroskatepenkki. Maaperä paikalla oli kuivaa ja hiekkapitoista, ja molemmat tavat kuulostivat antaneen hyviä tuloksia tämän kesän viljelyissä.

Ensimmäisessä penkissä materiaaleina käytettiin maahan kaivettua puuainesta (ks kuva), hevosen lantaa viereiseltä laitumelta, kompostia, vanhaa olkea sekä puita varten tehdystä kaivannosta saatua maata. Toiseen penkkiin laitettiin ruohon päälle kartonkia estämään ruohikon kasvua ja päälle kerroksittain lasagnetyyliin hevosen lantaa, kompostia ja ja vanhaa olkea, jota oli ekorakentamiseen erikoistuneella kurssipaikallamme runsaasti.

Lue loppuun