Aihearkisto: Permakulttuuripuutarha

Outdoor Classrooms – kurssi: permakulttuuria lapsille ja lasten kanssa toimiville

outdoor_classrooms poster

Järjestämme toukokuussa australialaisten ulkona oppimisen pioneerien,
Carolyn Nuttallin ja Janet Millingtonin kurssin permakulttuurin periaatteiden mukaan suunniteltujen piha-alueiden hyödyntämisestä oppimisessa. Kurssi on osa kaksikon ensimmäistä Euroopan koulutuskiertuetta.

Tule mukaan oppimaan ja inspiroitumaan monimuotoisten piha-alueiden hyödytämisestä oppimisen ihmemaana! Kurssi sopii esim. ulkona oppimisen parissa toimiville ja siitä kiinnostuneille (lastentarhan)opettajille ja sekä muille lasten kanssa työskenteleville.

Ajankohta 14.-15.5. 2016 klo 9-16 molempina päivinä.
Paikkana Annala, Hyötykasviyhdistyksen tilat  Helsingissä.

Kurssikielenä on Englanti.

Lisätietoja fb-tapahtuman sivuilta
https://www.facebook.com/events/826855614109461/

Pyydämme ilmoittautumisia 20.4.2016 mennessä (ilmoittautumisaikaa jatkettu!), ilmoittautumislomake alla:
http://goo.gl/forms/xnRKEBTXpz
Kurssin täysi hinta on 240 euroa. Ryhmäalennus jos yhdessä ilmoittautuu 2 tai useampia henkilöitä 200 euroa. Opiskelija-/työttömien alennushinta 180 euroa.

Lämpimästi tervetuloa!

Permakultur Myrrhis – esimerkkipihapiiri Tanskasta

Myrrhis20140530_161442MTTässäpä pitkästä aikaa kuvaus permakulttuurisuunnittelun esimerkkikohteesta, ja vieläpä nipinnapin skandinavian oloissa, eli Tanskassa. Permakultur Myrrhis on Frilandin ekokylässä asuvan pariskunnan, Karolinen ja Tychon kolmen vuoden ikäinen permakulttuuriprojekti, jossa pääsimme käymään tutustumiskierroksella viime kesän alussa. Nyt viimein raportti kierroksesta ja sen antimista myös suomeksi puhtaaksi kirjoitettuna 🙂

Lue loppuun

Tehdään sienipuutarha puuhakkeeseen

Käännös Milkwood Permaculturen artikkelista Making a wood chip mushroom garden

mushroom garden

Sienipuutarha on edullinen tee-se-itse-tapa kasvattaa kotona viljellyn ruoan monipuolisuutta, samoin kuin omaa yleisresilienssiä. Se on myös yllättävän yksinkertainen perustaa, kunhan ymmärrät miten ja miksi-kysymysten perusasiat.

Nick oli hiljattain USA:ssa kurssittautumassa Fungi Perfectin Paul Stametsin kanssa, ja yksi monista mykoremediaation kurssilla läpikäydyistä tekniikoista oli yksinkertaisen sienipuutarhan tekeminen viljelykaulussienelle.

Lue loppuun

Permakulttuuria kehitysyhteistyössä: Paanasen perhe Ugandassa

Suomalaisin sukujuurin varustettu Paanasen perhe Australiassa valmistautuu parhaillaan toiseen Ugandan matkaansa, jolla heidän aikeenaan on opettaa permakulttuurimenetelmiä Victoria-järvellä sijaitsevalla Nsazin saarella olevassa riutuneessa kalastajakylässä.  Ensimmäisen matkansa alueelle he tekivät kotikoulua käyvien lastensa Gabbien ja Liamin kanssa v. 2011, jolloin he työskentelivät mm. hiipuvan kalansaaliin, Ugandan keskiarvoon nähden viisinkertaisten HIV-lukujen, puutteellisen sanitaation ja vähäisten viljelytaitojen vaivaaman Kasenyin kylän asukkaiden kanssa.

”Opetustyö Ugandassa on äärimmäisen palkitsevaa, sillä osallistujat ovat olosuhteidensa vuoksi erittäin motivoituneita, ja työn tulokset ja hyödyt ovat käsinkosketeltavia parannuksia kyläläisten arjessa: Viimeisimmän kuivuudenkin jälkeen kurssille osallistuneilla perheillä on puhdasta juomavettä ja hyvinvoivat puutarhat”, Paula Paananen kertoi hiljattain heidän luonaan vierailleelle pohjoisen permakulttuurin eteläisen pallonpuoliskon kirjeenvaihtajalle.

Paanaset päätyivät Ugandaan HIV/AIDS-työtä tekevä UVRI:n (Ugandan Virus Research Initiative) kutsumana, ja pitkän uran permakulttuurityötä tehneen Rosemary Morrow’n tukemana. UVRIN johdossa toimiva PDC-kurssin itsekin käynyt Leslie Nielsen kirjoitti projektista seuraavasti:

Lue loppuun

Kahden tunnin puutarha

Tässä lisää kuulumisia Richard Perkinsin permakulttuuriprojektista Ruotsissa, jossa työn alla on viimeksi ollut ensi vuoden vihannesmaa.
Alkuperäinen artikkeli englanniksi löytyy täältä.

Luettuani Craigin jokin aika sitten kirjoittaman artikkelin sain inspiraation kirjoittaa pienen päivityksen omassa puutarhassani uuden maanviljelijäystäväni kanssa hieman ylimitoitetulla laitteistolla tekemästämme kahden tunnin puutarhaurakasta! Samaistuin rajoittuneisuuteen jota kiireinen kansainvälinen aikataulu voi synnyttää omista tarpeistaan yksinkertaisesti ja tehokkaasti huolehtimisen suhteen! Viimeisen kuuden viikon ajan olen äärimmäisessä kiireessä perustanut kotia ja järjestänyt useita viileän ilmaston yrityksiä.

Saavuttuani Ruotsiin kesäkuussa opettamaan PDC-kurssia päädyin jäämään tänne. Sen jälkeen kun varmistin itselleni vaatimattoman liikuteltavan kodin sijoitusmielessä (josta voit lukea lisää myöhemmin) seuraava askeleeni on perustaa vihannespuutarha, joka tuottaa perusruokatarpeet yhteisölle jossa pääasiassa elän. Meitä on noin 8-10 aikuista täysiaikaisesti parin hehtaarin tilalla. Kuva tilasta alla, raja kulkee ensimmäisen etelässä olevan ojan mukaisesti.

Kohde, jota olen kehittämässä sijaitsee 80 km Tukholmasta lounaaseen, ja sen maaperä on pääasiassa erittäin hiekkapitoista sisältäen runsaasti eloperäistä ainesta, etenkin yhdellä aiemmin viljelyssä olleella pinta-alan kolmanneksella. Koska olen taustaltani luonnonmukaiseen viljelyyn ja puutarhatalouteen suuntautunut, en lähtökohtaisesti kovinkaan kannata ”höpö höpö-meininkiä” perusruoka-ainesten kasvattamisessa. Tällä viittaan työn ja vaivannäön määrän minimointiin sekä ensisijaisesti vakaiden, luotettavien ja varastoitavien satokasvien tuotantoon keskittymiseen ennen epätavallisemmilla, eksoottisilla ja vähemmän merkittäviä määriä tuottavilla kasveilla kikkailua. Väärinymmärrysten välttämiseksi sanottakoon, että olen myös täysin runsaan monimuotoisuuden ja puutarhassa ”leikkimisen” kannalla, mutta mitä perustarpeiden tyydyttämiseen ensisijaisena prioriteettina tulee, vanha totuus ”hanki tuotoksia” puhuttelee minua.. Joten aloitamme maaperästä.

Lue loppuun

On talvivalkosipulin aika!

Syksy on haravointikauden kohokohta, jolloin lehtikasat täyttävät helposti kompostikehikon jos toisenkin. Kotipaikkakunnallani lehtiä, risuja ja muita pihan sivutuotteita vastaanottaa myös kunnan jätevedenpuhdistamo, joka käyttää aineksia puhdistusprosessista jäljellejäävän lietteen kompostoinnin apuaineena. Viime vuonna näihin aikoihin lupauduin auttamaan isovanhempiani tässä urakassa, muutamin taka-ajatuksin varustettuna. Projektin sato on nyt korjattu, ja tässä prosessi vaihe vaiheelta:

Suunnitelmanani oli  siis perustaa isovanhempien pihanurmikon valtaaman entisen perunamaan paikalle pari ”hugelkultur”-kohopenkkiä talvivalkosipulin ja maa-artisokan syysistutuksia varten, johon lehdet ovat mainiota materiaalia, ja joka vaatii sisälleen myös puuainesta. Maaperä on paikalla hiekkapitoinen ja kuivuu kesällä herkästi, josta perunamaa ei ilmeisesti kovin suuresti nauttinut. Ajattelin lisäpompsin eloperäistä ainesta voivan tasapainottaa tilannetta parempaan suuntaan. Varattuani sivuun riittävän määrän lehtiä, veimme loput jätevesilaitokselle jossa lastasin paluumatkalle kasan suoria risuja ja oksia.

Kuvassa Dodon kaupunkiviljelijöiden talvivalkosipulilaari Helsingissä. Omasta projektista ei valitettavasti ole kuvia. Lähde http://www.flickr.com/photos/dodoorg/7294422430/

Lue loppuun

Uusi suomenkielinen permakulttuuripamfletti Riippumaton Puutarha

Riikka Kaihovaaran pamfletti permakulttuurisuunnittelusta ruoantuotannossa. Edullisimpaan hintaan (15e) näköjään hankittavissa täältä.

”Syömme ruokaa, joka on kasvatettu öljyllä. Teollinen maatalous on kokonaan riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Halvan öljyn loppuminen tulee mullistamaan maailman ruoantuotannon.

Riippumaton puutarha -kirja on pamfletti ulkopuolisesta energiasta riippumattoman ruoantuotannon puolesta ja samalla opas ekologisesti kestävämpään viljelyyn. Kirja esittelee niin sanottuun permakulttuuriin perustuvia tekniikoita. Permakulttuuri on ekologisen suunnittelun menetelmä. Suunnittelun tavoitteena on luonnon toimintaa jäljittelevä puutarha, ruokaa tuottava ekosysteemi, joka lannoittaa ja kastelee itse itsensä sekä torjuu taudit ja tuholaiset. Riippumaton puutarha ei ole utopiaa.

Puutarhanhoitokin perustuu yhä useammin kaupasta ostettuun multaan ja lannoitteisiin. Kirjan oppeja voikin jokainen toteuttaa omassa puutarhassaan. Kirjassa pohditaan mm., miten sienirihmasto voi korvata kemialliset lannoitteet, mikä on kompostiteen salaisuus ja millainen on syötävä metsäpuutarha.

Kirjan kirjoittaja Riikka Kaihovaara on tutkiva toimittaja ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän on kasvatellut syötävää itselleen ikkunalaudalla, parvekkeella ja palstalla. Kaihovaara asuu suurimman osan vuotta Käpylässä Helsingissä. Hänen perheellään on myös talo ja permakulttuurisesti rakentuva puutarha Itä-Uudellamaalla.”

Esimerkki sekaviljelystä: Ianto Evansin polykulttuuri

(Huom. kuva ei esitä juuri tätä polykulttuuria)

Eräällä viime syksyn permakulttuurikurssilla Yrjö Vähäkallio näytti kuvia mielenkiintoisista täpötäysistä kasvimaanpenkeistä, joista suoria rivejä ja geometrisiä muotoja sai hakemalla hakea. Ne olivat sekaviljelyksiä eli polykulttuureita. Valmiita reseptejä polykulttuuri-istutuksille on olemassa ainakin muualta maailmasta, ja tässä sellaisesta yksi esimerkki, Gaia’s Garden-kirjasta poimittu, myös täällä julkaistu Ianto Evansin salaattipolykulttuuri. Menetelmän optimointi pohjoisissa oloissa vaatinee kokeilua, ja ajoitusten ja oikeiden istutus- ja kylvövälien löytäminen harjoitusta etenkin siemenestä kylvettäessä.

Lue loppuun

Terveisiä mehiläisiltä

Kuinka elvyttää mehiläisten elinvoimaisuus näinä aikoina, kun kaikkialta kiirii uutisia mehiläiskadosta, colony collapse disorderista, varroa-punkeista ja kännykkäsäteilystä? Onko nyt 140 miljoonaa(!) vuotta elämäntaitoja maailman myrskyissä kerännyt ja niistä tähän saakka riemuvoittajana omin avuin selvinnyt hunajamehiläisten laji tullut tiensä päähän? Tänä vuonna lähes epätoivoiselta vaikuttavaan tilanteeseen pilkahti valon tuikku, kun tapasin ”mehiläiskuiskaaja” Corwin Bellin ja katsoin uuden mehiläiselokuvan Queen of the Sun >>

Uutisia mehiläiskadon alkujuurilta

En esimerkiksi ollut tiennytkään, että jo vuonna 1923 Rudolf Steiner antoi varoituksen sanoen, että mikäli niihin aikoihin käyttöön otetut teollisen mehiläishoidon ja -jalostuksen menetelmät saisivat jatkua, 80 – 100 vuoden kuluessa mehiläiset katoaisivat. Syitä ovat mehiläisten elinympäristöjä hallitsevat teollistuneet maanviljelykäytännöt monokulttuureineen ja myrkyllisine kemikaaleineen, aliravitseva sokeri / maissisiirappiruokinta sekä emokasvatuksen  menetelmät, jotka latistavat mehiläisten geneettistä perimää.

Lue loppuun