Tämän vuoden pohjoismainen permakulttuurifestivaali järjestetään elokuussa Suomessa! Paikkana Isnäs. Luvassa runsaasti aiheeseen liittyviä työpajoja, musiikkia ym ohjelmaa ja tietenkin kohtaamisia samanhenkisten ihmisten kanssa!
Festarilippujen myynti ja vapaaehtoisten haku ovat käynnistyneet, lisätietoja tapahtumasta saa klikkaamalla ylläolevaa kuvaa. Tervetuloa mukaan!
Olemme juuri saaneet valmiiksi suomenkielisen käännöksen David Holmgrenin, toisen permakulttuuri-käsitteen kehittäjän kirjasta ”The Essence of Permaculture”.
Suomenkielinen versio ”Permakulttuurin perusolemus” on ladattavissa permacultureprinciples.com-sivustolta. Suora linkki suomenkieliseen pdf-tiedostoon tässä.
Lisäksi tiedoksi kaikille jo aiemmin alla olevan englanninkielisen kuvan pohjalta suomennettu permakulttuurin etiikka ja periaatteet-posteri, jonka myös voi ladata yllämainitulta nettisivulta tai suoraan tästä linkistä.
Tällaisia uutisia Elontilalta Kolilta!
Kasvattajille suunnattu permakulttuuriopas julkaistaan kansainvälisenä permakulttuuripäivänä
Julkaistava opas on ensimmäinen suomenkielinen kasvattajille suunnattu käsikirja permakulttuurista. Julkaisu koostuu teoriaosasta ja käytännön kasvatuksellisista ohjelmista, joiden avulla ohjaajat, opettajat ja kaikki aiheesta kiinnostuneet voivat ottaa ohjelmat käyttöön omissa toimipaikoissaan. Oppaan julkaisee ympäristö- ja luontoalaan ja luontomatkailuun erikoistunut yritys Elontila (ET) Ay ja se on maksutta saatavilla ja ladattavissa osoitteessa https://db.tt/2NgSp1Fn.
Ympäristöministeriö on mahdollistanut oppaan julkaisemisen. Permakulttuuriopas julkaistaan virallisesti kansainvälisenä permakulttuuripäivänä 3.5.2015.
Talven aikana olen lueskellut paria kirjaa, jotka käsittelevät permakulttuurisuunnittelua jo ainakin hieman Australian olosuhteita viileämmässä ilmanalassa toimivien ihmisten kokemusten pohjalta. Lisäksi luettavana on ollut kotimainen kanakirja, joka kannattaa kyllä kaikkien kanojenpitoa suunnittelevien vilkaista, niin kattava ja samalla viihdyttävä teos on se.
Näistä kahdesta teoreettisempi ja muutenkin hieman tuhdimpi paketti on Peter Banen ”Permaculture Handbook”. Erityisesti tässä kirjassa pidin siitä, että suunnittelun ohjauksessa kulki mukana myös ajatus pitkän aikavälin jatkumosta (esim. sukupolvelta toiselle) sekä siitä, miten suhteuttaa suunnitelma siihen kuinka paljon apuvoimia systeemin ylläpitoon on käytettävissä. Tutustukaapas itse lähemmin mikäli kiinnostus heräsi! Kuvaa klikkaamalla pääsee kirjan omille kotisivuille.
Olen tässä sadepäivän kuluksi testaillut Tuintopia-nimisen permakulttuuripelin nettiversiota:
https://www.tuintopia.nl/tuintopia-speldemo/
Tämä artikkeli on käännös Ethan Rolandin kirjoittamasta ja myös Permaculture Magazine 68:ssa julkaistusta artikkelista 8 forms of capital.
Taloudellinen permakulttuuri kurkottaa perinteisen talostieteen näkemysten ohi ja kysyy ”Miltä näyttäisi jos suunnittelisimme globaalin talousjärjestelmän käyttäen permakulttuurin periaatteita?” ja ”Entä jos talousjärjestelmämme näyttäisi enemmänkin ekosysteemiltä?”.
Oxfordin amerikkalaisen sanakirjan mukaan pääoma on ”vaurautta rahan ja muun varallisuuden muodossa” sekä ”tietynlainen arvokas resurssi”. Mitä ovat nämä ”muun varallisuuden muodot”? En ole koskaan nähnyt kokonaista karttaa ”arvokkaiden resurssien” eri muodoista. Permaculture Designer’s Manualissa Bill Mollison esittelee ja laajentaa erilaisten resurssien luokittelua niiden potentiaalin perusteella: rappeuttavat, rakentavat, luovuutta edistävät, tiedolliset sekä säilyttävät. Tämä vaikuttaa hyvältä tavalta ajatella asioita, mutta en käytä niitä millään konkreettisella tavalla.
Halusin jotain, joka olisi enemmän avuksi ympärilläni viuhuvien monimutkaisten maksujen ja vaihtojen ymmärtämisessä, jotka koskevat niin minua yksilönä kuin meitä kaikkia globaalina yhteisönä. Kun yritin luetella kaikki erilaiset ”arvokkaat varat” joita yksilöt tai erilaiset kokonaisuudet voivat kerätä tai vaihtaa yhteisössään, esiin nousivat”Kahdeksan pääoman muotoa”.
Tänään tuli Yle Puhe- kanavalla Tuomas Mattilan haastattelu permakulttuurista.
Käykääpäs kuuntelemassa http://www.yle.fi/puhe/iltapaiva.php?id=4655
”Luomuviljelijä ja tutkija Tuomas Mattila kertoo, miten hän toteuttaa permakulttuuria omalla kotitilallaan Nummi-Pusulassa. Kaupungeissa parveke-, siirtola- ja kotipuutarhat ovat tätä luontoa kunnioittavaa ajattelua parhaimmillaan.
Luomuviljelijä antaa myös vinkkejä villiintyneen ruohokentän hoitoon mökin tai omakotitalon pihassa. Ruohonleikkuuseen kyllästynyt multasormi voi antaa uuden elämän nurmikolleen monikerroksisena puutarhana, joka tuottaa samaan aikaan marjoja, hedelmiä ja vihanneksia. Toimittajana Tiina-Emilia Kaunisto.”
SAMI MÄKELÄINEN
Kirjoittaja on v. 2009 Australiaan muuttanut Melbournen-Suomalainen perheenisä joka työskentelee siellä teknologia-alalla. Tässä Samin kokemuksia permakulttuuriin tutustumisesta.
Suurimmalle osalle suomalaisista permakulttuuri lienee täysin tuntematon konsepti. Näin oli minunkin kohdallani vielä pari vuotta sitten, ja vaadittiinkin mantereen vaihdos että ylipäätään törmäsin koko aiheeseen.
Kaikki alkoi siitä että olin jo yli 10 vuotta sitten tutustunut kohtalaisella tarkkuudella ilmastonmuutokseen sekä Peak Oil (öljyhuippu) -konseptiin ja tullut vakuuttuneeksi paitsi niistä, myös siitä että monet muutkin ”normaalit” yhteiskunnan rakenteet olivat täysin kestämättömällä pohjalla. Ensimmäiset vuodet aiheen parissa kuitenkin menivät enemmän tilannetta kauhistellen ja ehkä tietynlaisessa normaalielämän ohella halvaantuneessa olotilassa voimattomuuden tunteessaa – miten jotakin niin perusteellisesti maailmaa meidän elinaikanamme mullistavaa voisi hallita tai miten siihen voisi varautua ilman että yhteiskunta ajautuu väistämättä kaaokseen? Ja mitä yksi ihminen voi tehdä?
Maailmassa ei kuitenkaan ollut pulaa hyvistäkään suurista suunnitelmista miten ”kaikki” ratkaistaisiin; esim Lester Brownin Earth Policy Instituten julkaisut ovat arvokasta luettavaa. Pulaa kuitenkin oli – ja on – poliittisesta tahdosta toteuttaa mitään näistä tarvittavista muutoksista. Pulaa oli myös realistisista, henkilökohtaisista ja ennen kaikkea positiivisista tavoista vaikuttaa asioihin – Suomessa ekologista diskurssia, sikäli kun sitä etenkään valtamedioissa oli lainkaan, dominoi Linkolan tyyppinen ääriaines johon muu yhteiskunta suhtautuu kuin kylähulluun. Ns mainstreamin ekoajattelu rajoittui energiansäästölamppuihin ja muovipussien ja vesipullojen osittaiseen halveksuntaan. Oli selvää että muutakin tarvitaan.
Ajattelin tutustuttaa lukijoita muutamalla sanalla Permaculture Design Certificate-kurssiin. Mitä kurssilla tapahtuu, ja miksi se kannattaisi käydä? Kurssi kattaa kokonaisvaltaisesti kestävän suunnittelun osa-alueet sekä niiden keskinäisen yhteenpunoutumisen tavalla, joka mullistaa tavanomaiset ajattelutavat ja usein avaa näkemään maailman uusin silmin. Kurssi antaa ensisysäyksen permakulttuurimaailmaan, ja on ennen kaikkea rakentaa vankan ymmärryksen siitä mitä permakulttuuri on. Se siis tutustuttaa permakulttuurin termeihin, ajattelutapaan ja opettaa lähestymään asioita toisenlaisesta perspektiivistä. Tuhannet ja taas tuhannet PDC-osallistujat ympäri maailmaa saapuvat kursseille kaikilta elämän ja työelämän alueilta pankkiireista arkkitehteihin ja katastrofityöntekijöihin, muusikoista sairaanhoitajiin, ja palaavat kotiin täynnä tarkoituksenmukaisuutta ja positiivista energiaa.
Paul Taylor opettaa kompostointia PDC-kurssilla
PDC-kurssi on yleensä kahden viikon intensiivikurssina järjestettävä 72h laajuinen permakulttuurin kansainvälisesti tunnustettu perusoppimäärä, joka avaa tien permakulttuurisuunnittelun perusteisiin, käytännön toteutukseen sekä lisäopintoihin. Yhä useammin PDC hyväksytään kurssisuorituksena ainakin ulkomailla myös osaksi yliopisto-opintoja. PDC-kurssin sisältö perustuu Bill Mollisonin Designer’s Manualiin ja siihen kuuluvia osioita ovat esimerkiksi permakulttuurin teoria ja periaatteet, suunnittelumenetelmät, energiatiehokas rakentaminen, maaperä, maaperän kunnostus ja eroosionhallinta, ympäristöystävällinen talosuunnittelu, maanrakennustyöt, ilmasto-olot, strategiat kaupungeissa ja maaseudulla, kierrätys ja jätteiden hallinta, raha ja talous, ns. näkymättömät ja sosiaaliset rakenteet ym ym.
”It’s a shift in a way that I look at the world”
harjoittelija Zaytuna Farmilta
Monen hämmästyttävän yhteensattuman ja kautta päädyin itse pitkään haaveilemalleni PDC-kurssille, joka oli edellytys työharjoittelulle Permaculture Research Institute of Australiassa keväällä 2009, ympäristötekniikan amk-opintojeni loppumetreillä. Oli todella arvokas päätös pulahtaa permakulttuurin maailmaan hyvän ja kokeneen opettajan kurssilla, ja paras positiivinen tapa lähestyä hieman kaavoihin kangistettua ympäristötekniikan tutkintoa uudesta näkökulmasta. Tuon kurssin olisi voinut käydä heti opintojen aluksi ensimmäisen lukuvuoden syksyllä, niin olisi ollut paljon mielekkäämpää kaikki kouluaika!
P.S. Oletko käynyt itse PDC-kurssilla? Jätä kommentti ja kerro kokemuksistasi!
Siperianherne
Löysin pihastamme siperianhernepensaan (Caragana arborescens) ja keräsin siitä innostuneena kasan palkoja, sillä muutamat viitteet kertovat sen papujen olevan aivan syötäviä ja mm. erittäin proteiinipitoisia. Siperianherne on myös typensitoja ja ns. pioneerikasvi, joka viihtyy kylmässä säässämme vaatimattomasti karuillakin kasvupaikoilla. Löytöni jälkeen kuluvan viikon aikana on silmiin alkanut pistää siperianhernettä kaikkialla, niin rivitalojen pihoilla kuin metsikön reunamillakin. Aihe on ajankohtainen sillä satoaika on nyt!
Pohjoinen permakulttuuri 