Metsäpuutarhasuunnittelua Kemiössä

Elokuussa Suomessa piipahti metsäpuutarhasuunnittelua opettamassa englantilainen Rakesh Rootsman Rak, jonka johdolla mm. kokoonnuimme Kemiössä laatimaan suunnitelmaa vanhan omenatarhan muuttamiseksi osittain metsäpuutarhaksi.  Kolmen päivän aikana laadittiin myös yleisiä suuntaviivoja pohjoiselle metsäpuutarhasuunnittelulle ja listattiin muutamia lajeja joita hyödyntää kiltojen kokoamisessa. Kemiön lisäksi Rakesh kurssitti myös Turussa Koroisilla, jossa kurssin antia onkin laitettu täytäntöön muutamissa metsäpuutarhatalkoissa.

Rakesh kertoo metsäpuutarhojen perusteista omenatarhassa.

Advertisement

Sikatraktorin tekeminen

Käännös Milkwoodin artikkelista Making a Pig Tractor

Ikävä kyllä mitä ”sikatraktoriksi” kutsutaan ei tarkoita rempseään hattuun pukeutunutta sikaa, joka ajaa pienellä punaisella traktorilla. Todellisuudessa se on jotain vielä parempaa. Se on erinomainen vähän energiaa kuluttava, korkeatuottoinen tapa muokata uuden kasvimaan tai puutarhan maaperä: poistaa kaikki ruohot, juuret ja rikkakasvit biologisen vempeleen avulla. Sikojen nimittäin.

Kumppanuuskasvien tuolla puolen – kiltojen rakentaminen metsäpuutarhaan

Kirjoittanut Stephanie Landwig-Cooper, englanninkielinen alkuperäisversio julkaistu Gaia Creations- sivustolla. Käännös julkaistu kirjoittajan luvalla.

Samoin kuin kumppanuuskasveja viljellessä, kiltojen tai metsäpuutarhojen suunnittelussa ryhmitellään yhteen kasveja jotka tukevat toisiaan synergisesti – karkoittamalla hyönteisiä tai tukemalla toisiaan jollain muulla erityisellä tavalla. Kasvikillassa tai metsäpuutarhassa tarkoituksena on kasvien yksittäisten suhteiden punomisen sijaan täydentää niiden järjestystä kokonaisena ekosysteeminä – maaperän eliöistä ainutlaatuisiin pienilmastoihin, hyönteisistä eläimiin, kasveihin ja ihmisiin. Tiettyihin kasveihin perustuvien, etupäässä ihmisille ruokaa tuottavien ja ekosysteemejä suojelevien tai luovien polykulttuurien suunnittelu on askel kumppanuuskasvien käytön tuolle puolen, kohti monimuotoisempaa ja turvatumpaa tulevaisuutta niin ruoan kuin luonnonvarojenkin suhteen.

Metsäpuutarha voi tarkoittaa monia asioita .. kokeiluissamme se koostuu useista muodostelmassa kasvavista kasvikilloista, josta ajan myötä tulee itse itsensä ylläpitäviä. Kasvikilta on yksinkertaisesti kasveista koostuva sekaviljelmä, jolla on yleensä yksi keskeinen laji ja jota kasvatetaan kerroksittain tehokkaan tilan ja resurssien käytön vuoksi. Siten se vaatii vähemmän ihmishuolenpitoa.

Tavoitteet

Päällimmäisen tavoitteen metsäpuutarhassa tulisi olla selvä heti suunnittelun alkaessa. Esimerkiksi kun suunnittelimme metsäpuutarhamme, halusimme kasvattaa hedelmä- ja pähkinäpuita, monia erilaisia marjoja, syötäviä kukkia ja tuoreita salaattiaineksia vuoden ympäri. Halusimme myös metsäpuutarhamme saavuttavan tasapainoisen tuhohyönteispopulaation, olevan kuivuudenkestävä, hallitsevan ei-tervetulleita rikkaruohoja kuin myös parantavan maaperän kuntoa. Kun tavoitteet ovat selvillä, puutarhan tilasommittelu voidaan määritellä.

Kotipuutarha – kerroksia vaiko eikö kerroksia?

Robert Kourikin mukaan kerroksellisuuden imitointi ei-trooppisessa ilmastossa on mahdottoman työlästä ja jopa sopimatonta idealismia. Kuitenkin alkuperäisillä Kazakstanin vuoristoseuduilla kasvaa yhä villejä omenametsiä, jotka todistavat toista..

Robert Kourik: Peasant gardens vs convenience

Yksi aikamme suurista puutarhatrendeistä on istuttaa monikerroksisia puutarhoja, jossa on maanpeittokerroksena syötäviä kasveja, pensaita sekä hedelmäpuita, muutamia yrttejä ja/tai seassa joitain koristekasveja. Tämä konsepti kiehtoi minua 1970-luvun puolivälissä. Opin läksyni hyvin – kantapään kautta.

Kasvillisuuskerrosten sekoittaminen hedelmäpuiden sekaan ja alle on melkoinen riesa. Siinä joutuu koko ajan etsimään paikkaa jonne laskea jalkansa litistämättä muita matalampia kasveja. Sen täytyy lisätä sadonkorjuuseen ja leikkaukseen käytettyä aikaa kolme – tai jopa kymmenkertaiseksi. Toinen ongelma on löytää kaikki pudonneet hedelmät jotta ne eivät jäisi muhimaan tuholaisia tai tauteja tuleville vuosille.

Satoa tuottavien kasvien sekalaiset kerrokset perustuvat talonpoikaiskulttuuriin etenkin trooppisilla alueilla. Jos luet kirjoja huolella huomaat, että monet ”mallit” perustuvat itse asiassa ei-lauhkean vyöhykkeen istutuksiin. Trooppinen maaperäekosysteemi on täysin erilainen kuin omamme. Tropiikissa suurin osa ravinteista varastoituu maanpinnan yläpuolelle (kasvillisuuteen). Lauhkealla vyöhykkeellä asia on toisinpäin. Muualla kuin tropiikissa, kuten valtaosassa Amerikkaa, varastoituu valtaosa ravinteista maaperään. Trooppisen mallin ottaminen ja siirtäminen lauhkealle vyöhykkeelle enteilee epäonnistumista.

Miltä näyttää syötävä metsäpuutarha?

Central Rocky Mountain Permaculture Instituten metsäpuutarhaa Coloradossa

Metsäpuutarha (engl. forest garden) on hyödyllisistä kasveista ja puista koostuva ekosysteemisesti toimiva monivuotinen polykulttuuri: monokulttuurin vastakohta, monipuolinen sekaistutus, jossa suurin osa kasveista kasvaa tai jatkaa kasvuaan joka vuosi ilman erillistä uudelleenkylvöä.  Yksinkertaisesti voisi sanoa, että se on syötävä ekosysteemi, jonka hyötyjä ovat mm. suurempi tuottavuus ja hoidon vähäisyys.

Metsäpuutarhat tarkoittavat siis luonnollisen metsän ekosysteemisen mallin mukaan suunniteltuja syötävää tai muutoin käytännöllistä satoa tuottavia monilajisia ja -kerroksisia puutarhoja. Metsäpuutarhoiksi niitä kutsutaan siksi, että niiden ulkoasu ja toiminnot perustuvat ekologian malleihin kuten luonnollisessa metsässä.

Metsäpuutarha voi tuottaa paljon muutakin kuin valikoiman ruokatarpeita: kuituja, polttopuuta, kerppuja, lannoitetta ja rohdoskasveja sekä tietenkin virkistystä ja hupia. Termin ja lauhkean ilmaston metsäpuutarhasuunnittelun perusteita kehitti ensimmäisten joukossa brittiläinen  Robert Hart, ja nykyisin alalla onkin kokeneita tekijöitä ja kirjailijoita jo runsaasti.

Pohjoisia lajikkeita metsäpuutarhaan

Olen pähkäillyt miltä pohjoinen metsäpuutarha voisi näyttää, ja millaisista lajeista se koostuisi, jotta ne kestäisivät yli kylmien pakkastalvien, myös niiden jotka tulevat kerran viidessäkymmenessä tai sadassa vuodessa, ja jättävät jälkeensä vain kaikista kestävimmät lajit ja lajikkeet. Joitakin vastauksia on jo löytynyt, ja ainakin yksi taimitarhakin, joka on erikoistunut kylmien olojen hedelmäpuiden taimiin.

Pohjoisiin oloihin liittyvät epäilykseni tuottavien puiden elinedellytyksistä alkoivat häipyä kun vierailin Tuulimäen Puutarhalla Vieremällä, hakiessani äidilleni syntymäpäivälahjaksi kirsikkapuun taimia.  Tuulimäellä on yli kymmenen vuoden ajan kerätty ja lisätty kestäviä omenalajikkeita, jonka lisäksi valikoimasta löytyy mm. pohjoisia kirsikoita, tyrniä, tammia sekä erilaisia monivuotisia yrttejä. Monipuolisesta omenalajikkeiden tarjonnasta on kiittäminen kymmenen vuoden takaisen EU-rahoitteisen Pohjois-Savon omenaprojektin hedelmiä, jossa kartoitettiin pohjoisimmat vanhat satoa tuottavat omenapuut ja jonka aikana myös käynnistettiin viljelyyn parhaiten soveltuvien lajikkeiden luomutaimituotantoa taimitarhoilla.

Virpi Virolainen neuvoo kirsikan valinnassa