Luonnonmetsä on iätön, se on kaikenikäinen. Vasta eilispäivänä kuoriutuneista hyönteisistä iänvanhoihin honkajättiläisiin, välissä kaikenkokoisia ja kaiken muunkin ikäisiä eläjiä varvuista hirviin – ja maaperä on aivan oma lukunsa. Toisenlainen on talousmetsä, monotoninen puupelto tai sen kliimaksi, hehtaarien lohduton avohakkuu.
Luonnonmukainen metsänhoito ottaa mallia luonnonmetsistä, jotka hoitavat itseään kestävästi ja ilman ulkopuolista työpanosta. Metsässä, toisin kuin avohakatulla puupellolla, suurin työmäärä syntyy sadon eli puiden korjuusta, ja tuotto on jatkuvaa jatkuvan kasvatuksen menetelmien ansiosta. Luonnonmukainen metsänhoito ei vaadi kalliita uudistuksia eikä työläitä alaharvennuksia ja säästää näin myös kustannuksissa. Oikeassa metsässä marja- ja sienimaat säilyvät käyttökelpoisina puunkorjuusta huolimatta, tai niiden sato luonnonmukaisen hoidon myötä jopa paranee.
Miltä näyttää metsä?
Pohjoisissa olosuhteissa on todettu yleisimmin luonnonmukaisen metsien olevan sellaisia, missä kasvaa samalla alueella samanaikaisesti kaikenikäisiä ja erikokoisia puita jotka edustavat useita lehti- ja havupuulajeja. Niinsanottuja erirakenteisia sekapuustoja. Oikeasta metsästä löytyy monenlaista kerroksellisuutta niin tilassa kuin ajassakin.
Jatkuvan kasvatuksen koeala Ruovedellä http://www.luomuametsiin.fi/fi/galleria.html
Avohakkuisiin tähtäävä talousmetsän viljely heikentää metsän maisemallista, ajallista, rakenteellista ja geneettistä monimuotoisuutta, sillä se mm. edellyttää muiden kuin päätehakkuuta varten kasvatettavien puiden pois harventamista. Se myös laskee metsän monikäyttöarvoa ja ekologista monimuotoisuutta. Olempa itsekin menettänyt metsäkoneelle makoisia marjamaita ja kanttarellipaikkoja joille ei pitkään aikaan ole paluuta niissä asioissa. Avohakkuussa metsän peite häviää ja maaperälle sekä ravinteiden kierrolle tärkeiden juurisienten symbioosi katkeaa. Jatkuvuus metsäekosysteemissä on tärkeää siellä eläville lajeille. Tasapainoinen monimuotoinen metsä on vakaampi eikä yhtä herkkä vaurioille kuin tasaikäinen ja -rakenteinen metsä (ks. alla) joita ei Suomessa vielä 1920-luvun metsäinventoinneissa ollut lainkaan.
Pohjoinen permakulttuuri 