Hei kaikki! Tulossa Richard Perkinsin kurssipäivä otsikolla Farm Scale Permaculture and Regenerative Agriculture, eli permakulttuurisuunnittelua kylmässä ilmastossa maatilamittakaavassa. Lisätietoa alla. Sanaa saa myös levittää!
Ilmoittautumislinkki tässä http://goo.gl/forms/QZ6C5er1oq Tervetuloa mukaan! 🙂
Onko kenelläkään muulla ollut rahavaikeuksia puhtaan lähiruoan ostamisen suhteen? Riittävätkö tuottajan viljelytyöstä saadut tulot enää mihinkään? Entä mihin kuntoon jää viljelymaa? Tätä pulmaa pohdittiin allaolevassa artikkelissa.
Mikäli mietit miksi runsasravinteisuus on artikkelissa niin korkeassa arvossa, voit lukea artikkelin maaperän köyhtymisestä täältä.
Käännösposti Milkwoodin artikkelista
The Wisdom of The Radish (why we eat the way we do)
Lähde milkwood.net
Halusin vain tuoda esiin erään asian Milkwood Farmin kehityksen tässä vaiheessa, ruokaan liittyen. Tiedäthän, ne kauniit jakamamme otokset hunajakakuista tai hapanjuureen leivotuista skonsseista, kotitekoisesta pekonista ja tuoreista sateenkaariretiiseistä. Ne näyttävät hienoilta, eikö vain? Ja ne ovat. Ne todella ovat.
Oman porukan ja oppilaiden ruokkiminen upealla ruoalla, joka on kasvatettu ja valmistettu rakkaudella on täällä yksi suurimmista prioriteeteistämme – eettisistä syistä, terveyssyistä ja siksi, että tahdomme oikeasti tehdä tätä puhtaan ruoan juttua, emmekä vain puhua siitä. Mutta on myös käymässä ilmi, että asialla on kääntöpuolensa..
Kiitoksia siitä Tuomas Mattilalle ja Juuso Joonalle!
”Peltometsäviljely (agroforestry) tunnetaan maailmalla pinta-alaa kohti (energia-, ravinne- ja hiilitaseiden sekä monimuotoisuuden kannalta) tehokkaimpana ruoan, raaka-aineiden ja polttoaineen tuotantomenetelmänä, jossa yksi- ja monivuotiset kasvit hyödyntävät kattavasti maanpäällisen ja -alaisen kasvutilan.
Peltometsäviljely on yleisintä kehitysmaissa, joissa biomassahyödykkeitä on eniten tarvittu, mutta aihetta on viime aikoina tutkittu runsaasti myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Puiden istutuksella pelloille on saavutettu huomattavia etuja sekä karjataloudessa että kasvintuotannossa.”
Lue koko artikkeli täältä.
Luen juuri Joel Salatinin kirjaa ”The Sheer Ecstasy of Being a Lunatic Farmer”. Salatinin Polyface Farms on lienee joillekin tullut tutuksi mm. Food Inc. – ruokadokumentin tai Michael Pollanin kirjojen (mm. Omnivore’s Dilemma) kautta. Sheer Ecstasy kertoo miten huumaavaa on seurata lehmien nautiskelua tuoreesta ruohosta, broilereiden säntäilyä heinäsirkkojen ja muhkeiden kärpäsentoukkien metsästyksessä ja kastematojen tanssia maan uumenissa. Mielenkiintoiseksi Polyface Farmsin tekee toiminnan mittakaava. Salatinin mailla laiduntaa satapäin lihakarjaa sekä tuhansia kanoja, joista osa munii ja osa on broilereita. Lisäksi tilalla kasvatetaan kalkkunoita, sikoja ja kaneja.
Maanviljelyä tulee helposti pitäneeksi ympäristölle, eläinten hyvinvoinnille ja ihmisten terveydelle tuhoisana ja haitallisena toimintana, jos katsotaan esim. modernia lihatuotantoa sikaloissa, kanaloissa tai ”feedlot”-tyyppisissä karjankasvattamoissa. Polyface Farms on esimerkki siitä, kuinka maanviljelijä voi olla ekologian elvyttäjä ja eläintensä hyvinvoinnin lähde ja toiminnallaan tehdä hyvää niin maaperälle, ekologiselle monimuotoisuudelle kuin paikallistaloudellekin.
Joel Salatinin isä oli kirjanpitäjä, jonka asiakaskunnassa oli paljon maanviljelijöitä. Hän näki kuinka usein heidän elämänsä oli jatkuvaa taloudellista kamppailua toiminnan kovien kustannuspaineiden vuoksi. Tämä lienee arkipäivää myös suomalaisille maanviljelijöille. Isä-Salatin päätti ryhtyä itse viljelemään maata, strategianaan modernille maataloudelle täysin päinvastaiset keinot: hän käytti pieniä koneita tai ei koneita lainkaan, kiinteiden rakennusten sijaan liikuteltavia eläinsuojia, ruokintaa joka perustui laiduntamiselle viljarehun sijaan, monivuotisia kasveja yksivuotisten sijaan, sekä ympärivuotisen tuotannon sijaan sesonkiluontoista tuotantoa. Kemiallisten lannoitteiden sijaan hän käytti hyväkseen hiilen kiertoa, ja tukkumarkkinoinnin sijaan suoramarkkinointia. Kaikista näistä syistä heitä on pilkattu ja pidetty hulluina. Ja samoista syistä Polyface Farms tuottaa ”luomun tuolla puolen” olevaa terveellistä, ravitsevaa ja puhdasta ruokaa sekä reilun elannon perheelle ja työntekijöille ilman tukijaisia. Tilan kunto ja viljavuus paranevat vuosi vuodelta. Tässä vaiheessa sanottakoon että Polyface sijaitsee Virginian osavaltiossa, jossa talvet eivät suinkaan yllä meidän olosuhteisiimme vaikka karja viettääkin sisätiloissa joitakin talvikuukausia heinäruokinnalla. Kirjoitan tästä kuitenkin siksi, että ajatusmalli jota pidetään täysin mahdottomana myös USA:ssa saattaa tarjota kiinnostavaa ajateltavaa myös maanviljelylle Suomessa.
Polyfacen toimintatavoista ehkä kuuluisin on Holistic Management– mallin mukainen laidunnuskierto, jossa karjaa pidetään suurissa laumoissa kullakin pienellä alueella yhden päivän ajan, jolloin ne laiduntavat alueen tasaiseksi ja jättävät jälkeensä muhkean määrän lantaa. Kevyttä sähköaitausta siirretään päivittäin jolloin karjalla on joka päivä uusi monimuotoinen monivuotisten lajien ”salaattibaari” nautittavanaan. Parin päivän päästä siirrosta karjaa seuraavat siirrettävät ”kanatraktorit” tai ”munamobiilit” joiden asukkaat hoitelevat lantakasoissa muhivat proteiinipitoiset kärpäsentoukat ja kuopsuttelevat kasat mukavaksi katteeksi laitumelle.
Jonossa uuteen salaattibaariin. Lähde http://hartkeisonline.com/wp-content/uploads/2009/02/polyfacecows2.jpg
Kestävään ja luonnolliseen ruoantuotantoon kuulunee oleellisesti se, että tuotettu ruoka on ravitsevaa ja täynnä tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita. Maaperän köyhtyminen ei ole ainoastaan ekologinen haitta tai pellon ja puutarhan rahalliseen tuottoon vaikuttava viljavuustekijä, vaan se vaikuttaa suoraan myös syömämme ruoan ravitsevuuteen. Porkkanalla ja porkkanalla on maaperästä riippuen melkoinen ero.
—-
Richard Murray: Soil Depletion Is Going To Kill Us!
”Ne” sanovat, että kun syömme kasviksia ja hedelmiä saamme kaikki kehomme tarvitsemat vitamiinit ja mineraalit, mutta ”ne” ovat täysin tietämättömiä ja irrallaan nykytodellisuudesta. Modernit maanviljelymenetelmät ovat aiheuttaneet kaupallisesti viljellyillä aloilla, joilla suurin osa ruoastamme kasvaa, maaperän valtaisan köyhtymisen. Kaikki tämä on tapahtunut alle viimeisen sadan vuoden aikana. Lukuun ottamatta joitakin pientiloja ja kotipuutarhureita, jotka harjoittavat kestävää maanviljelyä viljelykiertoineen, kompostointeineen ym. sama köyhtyminen jatkuu edelleen tänäkin päivänä.
Toisen maailmansodan lopussa lääke- ja kemikaalijätit perivät valtavan määrän nitraatteja ja fosfaatteja, joita oli sota-aikana käytetty erilaisten räjähteiden valmistukseen. Aikaisemmasta kokemuksesta yhtiöissä tiedettiin, että niistä sai myös tehokasta lannoitetta. Näin alettiin NPK (typpi, fosfori, kalium) – lannoitteita aggressiivisesti markkinoida maanviljelijöille erittäin huokeaan hintaan. Tämän vuoksi perinteiset ns. luonnonmukaiset menetelmät muuttuivat kannattamattomiksi, joten 1960-luvulle mennessä valtaosa USA:n (kuten sittemmin muunkin maailman toim. huom.) maanviljelijöistä oli tullut täysin riippuvaikseksi NPK-tuotteista.
Tämä viljelymenetelmä oli suurmenestys, joka tuotti reheviä ja runsaita satoja niin suurissa määrin, että Yhdysvallat olisivat voineet ruokkia vaikka koko maailman, mutta maaperä ja kuluttajat ovat maksaneet siitä sen jälkeen kovan hinnan. NPK-tuotteilla kasvatetaan upean herkullisen näköisiä vihanneksia jotka vaikuttavat vihreiltä ja terveellisiltä supermarketin hyllyllä. Mutta ne eivät ole vihanneksia. Terveen ruumiin ylläpito vaatii päivittäisellä tasolla 59 ravinnetta, mukaanlukien 13 vitamiinia ja 22 hivenainetta. Supermarketin vihannekset eivät ole kovinkaan ravitsevia. NPK-tuotteita ei koskaan suunniteltu ihmisravinnon näkökulmasta, joten ne eivät sisällä kuin kahdeksaa näistä oleellisista ravinteista. Tästä huolimatta kaikki yllämainitut ravinteet ovat välttämättömiä terveytemme ja hyvinvointimme kannalta.
Lue loppuun
Pensasaidat (hedgerows) ovat alunperin englannista lähtöisin olevia puu- ja pensaskaistaleita peltojen, aitojen ja vesireittien varrella. Tätä muinaista menetelmää voi permakulttuurin periaatteita ja monipuolisia ja -käyttöisiä kasvilajeja hyödyntämällä käyttää myös nykymaatiloilla palvelemaan monia eri tarkoituksia. Pensasaitakin voi metsäpuutarhan tapaan koostua kerroksittain puista, pensaista, maanpeittokasveista, yksi- ja monivuotisista lajeista sekä köynnöksistä riippuen pensasaitakaistaleen käyttötarkoituksesta, koosta ja sijainnista.
Pensasaitojen avulla on mahdollista kohentaa maatilan biologista monimuotoisuutta, monipuolistaa ruoka-aineiden ja esim. puutavaran tuotantoa kotitarpeisiin tai lisätulonlähteeksi, kohentaa maaperää ja hillitä eroosiota. Ne toimivat oivallisina tuulensuojaistutuksina ja voivat samalla tuottaa esimerkiksi karjalle lisäravintoa kesä-tai talviruokintaan.
Lehdestetyt oksat ovat lampaiden herkkua!
Pohjoinen permakulttuuri 
