Oppimispäiväkirja: Perunaa olkikatteessa

Alustava kurkistus elokuussa paljastaa jo katteen alta mukuloita

Olimme keväällä hankkineet siemenperunaa hieman yli sen mitä kasvimaalle / perunapeltoon sai suosiolla mahtumaan, joten päätin hyödyntää ”vahingon” toteuttamalla omakohtaisen kokeilun perunan kasvatuksesta suoraan nurmikolle kylväen. Taka-ajatuksena kokeilussa oli luoda uutta istutustilaa heinittyneelle liiterin seinustalle ja parantaa maaperää ja vauhdittaa maaperäbiologiaa lisäämällä sinne eloperäistä ainesta. Sato on nyt korjattu – tässä tulokset!

Komean kokoisia perunoita

Aloitus oli siis hyvin simppeli: Olin jo aiemmin koonnut paikalle keväällä haravoituja edellisen syksyn lehtiä, levittelin ne muutaman neliön kokoiselle alalle niin että ne peittivät pinnan tasaisesti 5 – 10 cm paksuudella – ala oli juuri sopiva ylijääneille perunoille joita ei sinänsä ollut kovin paljoa. Piilotin lehtikarikkeen alle itäneet siemenperunat ja rimpautin tutulle viljelijälle kysyäkseni lisäkatteeksi olkea, jota löytyikin sopivasti muutama paali. Viljelijä mahtoi hätääntyä kertoessani millaiseen hullutukseen olkea tarvitsin kun huudahti ”Älä nyt sillä lailla tee!” Myönnän että en hämmästykseltäni ja pieneltä huvittuneisuudeltanikaan saanut kysyttyä minkä vuoksi hän näin sanoi, mutta tässä hänenkin huolensa hälventämiseksi todisteita siitä että menetelmällä saa kasvatettua ihan kunnollisia perunoita (yksikään ei vihertänyt), ja ainakin meillä nämä olivat monin kerroin terveempiä ja kookkaampiakin kuin samasta siemenestä perinteisessä perunapenkissä kasvaneet, jotka olivat tänä vuonna niin rupisia ettei niitä meinannut viitsiä edes nostaa. Veikkaan maaperän/kasvualustan biologian monimuotoisuuden olevan tämän lopputuloksen avainroolissa.

Kesän kuulaimmat perunat juuresharjalla harjauksen jälkeen

Perunasadon lisäksi (jota nyt ei tosiaan parilta neliöltä sinänsä tullut kuin muutamia kiloja) olen todella tyytyväinen menetelmän ruohoa tukahduttavaan vaikutukseen ajatellen esimerkiksi kohopenkin rakentamista nyt valmistellulle pohjalle. Jos aikaa tällaiseen valmistavaan viljelyyn on käyttää yhden kasvukauden verran, uskon tällä voitavan säästää paljon kitkentävaivaa jatkoa ajatellen verrattuna siihen että maa olisi esimerkiksi vain käännetty keväällä siihen olisi kylvetty esim. vihanneksia. Tämän kokeilun perusteella aion kyllä käyttää pottutekniikkaa jatkossakin heinikon muuttamiseen kasvimaaksi, ja tänä vuonna tiedänkin jo tarkalleen mihin käyttöön syksyn lehdet menevät!