Uusia kumppanuusmaatalouden malleja

Pohjoinen permakulttuuri tarjoaa nyt toisinaan myös suomenkielisiä käännöksiä Milkwood Permaculturen blogin annista. Tässäpä niistä ensimmäinen!

Katso täältä alkuperäinen englanninkielinen artikkeli
New Models for Awesome Community Supported Agricultures”.

Kumppanuusmaatalouden (community supported agriculture, CSA) mallien kyvyt ja luovuus sen kun kasvavat. Aiemmin yksinkertainen (mutta jalo) systeemi, jossa tilaaja vastaanottaa viikottain laatikollisen tuoreita vihanneksia jotakuinkin paikalliselta viljelijältä ei enää ole ainoa CSA- vaihtoehto, jonka puitteissa luoda yhteyksiä ruokaasi.

Mutta jos olet sijoittanut viikoittaiseen noudettavaan vihanneslaatikkoon, miksipä et lisäisi siihen hieman laidunruoholla kasvanutta lihaa? Miksei villaa tai kerän lankaa? Miksei paikallista viljaa? Mahdollisuudet ovat loputtomat, ja monet tekevät sitä jo..

Viikottainen CSA-laatikko. Kuva Loon Organics. Lähde milkwood.net

Tarvitsemme lisää kumppanuusmaataloutta. Kaikenkirjavia, joka sorttia. CSA voi olla mainio malli joka tukee kaikkia, ja kaikkea – viljelijöitä, syöjiä, laajempaa yhteisöä ja tietenkin Maapalloa.

Tarvitsemme lisää yksittäisiä CSA-tiloja, jotka pyrkivät tuottamaan tilaajajoukolleen säännöllisesti vihanneslaatikon, ja tarvitsemme myös monien tilojen CSA-tiimejä, joissa työt jaetaan useiden tilojen kesken samanlaisen laatikon kokoamiseksi.

Australiassa on ollut ja on edelleen mainioita kumppanuusmaatiloja ripoteltuna ympäri maata, mutta ne ovat harvassa ja kaukana toisistaan. Tarkalleen miksi näin on, on monimutkainen juttu, vaikkakin ruoantuotantoa yhteisömittakaavassa opettelevana porukkana voimme sanoa, että meillä on aavistus siitä miksi näin saattaa olla.

Täällä Milkwoodissa kuitenkin tiedämme, että intohimolla pääsee hiton pitkälle. Kyse on myös siitä, että innostuu hyvistä ideoista, joista saa sisua laittaa oikeat elinkeinot /right livelihoods/ (ja paikalliset ruokajärjestelmät) liikkeelle, joten tässä muutamia esimerkkejä innostavista vaihtoehdoista, joihin olemme viimeaikoina törmänneet innovatiivisten CSA-systeemien saralla:

Onnellisia lehmiä. Kuva Yeehaw Farms. Lähde milkwood.net

Liha-CSA:t

Nämä ovat loistoidea, Joel Salatinin Polyface Farmsin tyyliin. Asiakas liittyy kuukaudeksi, vuosineljännekseksi, tai miten yksityiskohdat sovitaankaan, ja saavat sinä aikana valikoiman lihoja tuntemaltaan maanviljelijältä. Lihalajitelmia, pelkkää kanaa, munia, jne.. Vaihtoehdot ja ideat riippuvat viljelijän resursseista.

Tällainen malli hyödyttää viljelijää, sillä siten he voivat suunnitella CSA:n tilaajamäärien mukaan milloin ja montako eläintä laittaa teuraaksi – ilman huolta liian suuresta erästä karjamarkkinoilla, tai ylijäämän myynnistä paikalliselle lihakauppiaalle, jossa lihasta maksetaan kiloperiaatteella, eikä lihan ravinteikkuuden, eettisen kasvatuksen tms perusteella. Tämän ansiosta viljelijä saa reilun hinnan eettisesti kasvattamastaan lihasta, mikä puolestaan tarkoittaa, että he voivat jatkaa tilansa pitoa. Loppujen lopuksi tästä tuloksena on enemmän eettistä karjataloutta. Esimerkkejä:

Vaikka kyseessä ei olekaan CSA, Polyface Farmilla on uskomaton eettisen lihatuotannon  suoramyyntimalli, jota monistetaan maailmanlaajuisesti, ja on myös vilkaisun arvoinen.

Pienen mittakaavan durum-vehnäsato. Kuva Mendocino organics. Lähde milkwood.net

Vilja-CSA:t

Mahdollisesti pienen mittakaavan viljanviljelijöiden tulevaisuus, siihen asti että saamme asiamme järjestykseen viljanviljelyn osalta. Ellet ole paleo-dietillä, tai vaikka olisitkin, on reilua myöntää, että yhteiskunnassamme syödään valtavasti viljaa. Luultavasti liikaa. Mutta hyvät ”whole food”-ainekset osana muuta tasapainoista ruokavaliota ovat mahtavia (syöpä yksi Rosen speltti-hapanjuuricroissantti, ja sano että olen väärässä, anna mennä). Jos voisin liittyä tällaiseen, tekisin sen heti.

Kuten vihannes- ja liha-CSA:t, vilja-CSAkin sallii viljelijän suunnitella etukäteen, ja tietää, että sadonkorjuun jäkeen häntä odottaa joukko, joka syö hänen satonsa. Australialaisen viljatilan keskimääräinen koko on paisunut paisumistaan viimeisen 30 vuoden aikana, ja pienen mittakaavan viljanviljelystä on tullut ”kannattamatonta”. Ellemme halua ainoana vaihtoehtonamme syödä viljaa valtavilta monokulttuureilta (luomua tai ei), vilja-asia on kysymys, joka vaatii osakseen keskustelua ja luovaa ajattelua, pronto. Esimerkkejä:

Kuva Jupiter Moon Farm. Lähde milkwood.net

Kuitu- ja lanka CSF:t

(community supported fibreculture), kumppanuuskuituviljely. Ok, näitä ei ole vielä montaakaan, mutta mikä mainio idea. Se on pientä, pieni markkinarako. Käsintehtyjä taidonnäytteitä joilla on tarina, ja viljelijä joka ansaitsee sillä elantonsa. Loistoidea pienemmille pinta-aloille, tai kunnostusvaiheessa olevalle maalle, muttei nykyisin juuri sen enempää. Tai jotain ihmisille, jotka haluavat keritä lampaansa mutteivät syödä niitä. Esimerkkejä:

Ja tottakai olemassa on monia monia CSA-tiloja, jotka kokeilevat yhdistellä vihanneksia ja muita yllämainittuja, kuten tulevaisuuden pienille ja monimuotoisille tiloille kuuluukin, ja sekin on erinomaista. Mitä useampia toimivia malleja, sitä parempi. Pointtinani on, että on monenlaisia reittejä elantonsa ansaitsemiseen maan hoidosta ja asioiden kasvattamisesta.

Hyvää CSA-lisälukemista tuleville viljelijöille:

Tässä joitain suomalaisia CSA-esimerkkejä:
Laita viestiä jos omasi puuttuu listalta, niin lisätään sekin jatkoksi.

Vaikka CSA:t eivät ole ainoa tarjolla oleva malli pienille viljelijöille, (Food Connectin tapaiset ohjelmat ovat toinen oiva vaihtoehto, muista syistä), ne tuovat useimmille viljelijöille vakautta maalaismarkkinoiden virtausten ja vaihtelun vastapainoksi, synnyttävät hienoja asiakassuhteita, ja luovat energiaa ja sisua päästä vaikeiden aikojen yli.

USA:ssa CSA-malli nauttii suurta suosiota, (kuten USA-painotteisista linkeistä yllä voi päätellä), mutta australialaiset /tai suomalaiset/ eivät ole yleistasolla tätä mallia ottaneet omakseen. Vielä.

Mutta muutos on jatkuvaa, ja kaikki haluavat hyvää ja puhdasta ruokaa. Vaatii vain motivaatiota, harjaantunutta väkeä joka on valmis kohtaamaan sen kasvattamisen haasteet sekä innovatiivisia malleja, joilla varustettuina he voivat jatkaa toimintaansa.

Mikäli haluat harjaantua oivallisen ruoan viljelyssä yhteisömittakaavassa, seuraavat Milkwoodin kurssit luonnonmukaisessa kauppapuutarhaviljelyssä ovat

Otsikon kuva Lexicon of Sustainability

Suuret hurraa-huudot The Greenhornsille. Valtaosa linkeistä on poimittu heidän uudesta kirjastaan, jossa on valtaisia määriä erinomaisia johtolankoja pientilamalleista.

Mainokset

4 thoughts on “Uusia kumppanuusmaatalouden malleja

  1. Paluuviite: Ruokaosuuskunta suunnitteilla | Heinolan tila

  2. morosopher

    Tuusulassahan yhteisöviljellään Osuuskunta Oman Maan (http://www.omamaa.fi/) pelloilla. Systeemi on tosin vähän erilainen kuin näissä satomaksuihin perustuvissa malleissa.

    Oulussa oli myös viime kesänä jonkinlainen csa-kokeilu, jota oli käynnistelemässä kaupungin oma KantriOulu-hanke. Tästä puhuttiin Eve Mantun radio-ohjelmassa viime syyskuussa: http://areena.yle.fi/radio/1621420 (n. puolen tunnin kohdalla).

    Vastaa
  3. pohjoinenpermakulttuuri Kirjoittaja

    Tällaistakin tiedoksi:

    Tampereella järjestetään CSA-seminaari
    la 2.2. 9–19 Tampereen Steiner-koululla, Muotialantie 79.

    Ilmoittautumiset ja erityisruokavaliotoiveet ke 23.1. mennessä:
    tanja.korvenheimo (at) gmail.com

    Tilaisuudessa tarjotaan ruokaa ja kahvia omakustanteiseen hintaan.
    Tarkempi ohjelma julkaistaan kunhan se on viimeistelty.

    Tulkaa ja tuokaa tullessanne yhteisöviljelyssä mukana olleita tai siitä
    kiinnostuneita mukaan.

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s