Kahden tunnin puutarha

Tässä lisää kuulumisia Richard Perkinsin permakulttuuriprojektista Ruotsissa, jossa työn alla on viimeksi ollut ensi vuoden vihannesmaa.
Alkuperäinen artikkeli englanniksi löytyy täältä.

Luettuani Craigin jokin aika sitten kirjoittaman artikkelin sain inspiraation kirjoittaa pienen päivityksen omassa puutarhassani uuden maanviljelijäystäväni kanssa hieman ylimitoitetulla laitteistolla tekemästämme kahden tunnin puutarhaurakasta! Samaistuin rajoittuneisuuteen jota kiireinen kansainvälinen aikataulu voi synnyttää omista tarpeistaan yksinkertaisesti ja tehokkaasti huolehtimisen suhteen! Viimeisen kuuden viikon ajan olen äärimmäisessä kiireessä perustanut kotia ja järjestänyt useita viileän ilmaston yrityksiä.

Saavuttuani Ruotsiin kesäkuussa opettamaan PDC-kurssia päädyin jäämään tänne. Sen jälkeen kun varmistin itselleni vaatimattoman liikuteltavan kodin sijoitusmielessä (josta voit lukea lisää myöhemmin) seuraava askeleeni on perustaa vihannespuutarha, joka tuottaa perusruokatarpeet yhteisölle jossa pääasiassa elän. Meitä on noin 8-10 aikuista täysiaikaisesti parin hehtaarin tilalla. Kuva tilasta alla, raja kulkee ensimmäisen etelässä olevan ojan mukaisesti.

Kohde, jota olen kehittämässä sijaitsee 80 km Tukholmasta lounaaseen, ja sen maaperä on pääasiassa erittäin hiekkapitoista sisältäen runsaasti eloperäistä ainesta, etenkin yhdellä aiemmin viljelyssä olleella pinta-alan kolmanneksella. Koska olen taustaltani luonnonmukaiseen viljelyyn ja puutarhatalouteen suuntautunut, en lähtökohtaisesti kovinkaan kannata ”höpö höpö-meininkiä” perusruoka-ainesten kasvattamisessa. Tällä viittaan työn ja vaivannäön määrän minimointiin sekä ensisijaisesti vakaiden, luotettavien ja varastoitavien satokasvien tuotantoon keskittymiseen ennen epätavallisemmilla, eksoottisilla ja vähemmän merkittäviä määriä tuottavilla kasveilla kikkailua. Väärinymmärrysten välttämiseksi sanottakoon, että olen myös täysin runsaan monimuotoisuuden ja puutarhassa ”leikkimisen” kannalla, mutta mitä perustarpeiden tyydyttämiseen ensisijaisena prioriteettina tulee, vanha totuus ”hanki tuotoksia” puhuttelee minua.. Joten aloitamme maaperästä.

Minusta on usein huvittavaa kuinka kunniakkaana ihmiset pitävät asioiden ”kasvatusta”. Minulle vihannekset eivät ole kovinkaan arvokkaita ennen sadonkorjuuta, ja istuttaessa huomaan jatkuvasti olevani karkeampi ja pikaisempi kuin oppilaani tai kollegani minulta odottavat! Luulen, että kasvimaamittakaavassa onkin varaa olla huolellinen ja lempeä yksittäsille kasveille. Korkeita satoja tuottava, tauditon ja vähäisiä panoksia vaativa yksivuotinen tuotanto on tulosta sopivasta pienilmastosuunnittelusta, kasvivalinnoista ja monikeroksisesta maaperän kohentamisesta.

Alueen säätilastoja:

 

Koska olen muuttanut omaani kylmemmälle (ja myös paljon kalliimmalle!) ilmastovyöhykkeelle, keskityn täällä aina pienilmastojen vipuamiseen. Suhteellisen lyhyen, n. maksimissaan viiden kuukauden ajan hallattoman kasvukauden vuoksi olemme suunnitelleet yksinkertaisen, mutta tehokkaan tavan hoidella yksivuotisten kasvien osuus puutarhassamme.

Kaikki monivuotiset kasvit ovat läheisessä metsäpuutarhassa sekä monivuotisessa peltometsäviljely-taimitarhassa. Olemme tätä varten aloittaneet maaperän kohennuksen 2500 neliömetrillä, mutta sen suunnitteluprosessi on vielä ensimetreillä, joten kirjoitan teille siitä lisää toiste.

Paikalla jolla työskentelemme on runsaasti korkeita puita (20-25m) antamassa suojaa kaikkiin ilmansuuntiin lukuunottamatta etelä-lounaista puolta, josta vallitsevat tuulet täällä puhaltavat. Tätäkin aluetta voi pitää melko suojaisana, mutta pienilmastoihin vaikuttaakseni aion maksimoida lämpötaskut ja tuulensuojaistutukset niin paljolti kuin mahdollista; heti kun kevät sen sallii, suunnitelmaan kuuluu satoa tuottavista puista ja pensaista koostuvia lämpötaskuja laajemman suojavyöhykkeen sisälle istutettaviksi. Istuttamalla kaksi tai kolme riviä etenevästi korkeampikasvuisia pensaita ja puita hevosenkenkämuodostelmassa itä- länsisuunnassa siten, että korkein kohta on puutarhan pohjoisreunalla, sieppaamme tehokkaasti lämpöä viljelyalueelle. Fiksusti sijoitetut ja istuetut lukuisat pienet lämpötaskut ja suojavyöhykkeet tulevat dramaattisesti muuttamaan tämän alueen viljelykuvioita. Istutuksissa käytetyt lajit ovat kaikki syötäviä satokasveja ja/tai hyödyllisiä tukikasveja, kuten Eleaeagnusta, marjapensaita sekä tyrniä.

 

Pikainen luonnos puutarhasuunnitelman kommunikoimiseksi asianosaisille.

Etelälaita viettää hienoisesti kohti ojaa joka kuljettaa ylimääräisen veden pois laitumilta. Sijoitamme penkit sen mukaisesti. Ojaa kohti alue on selkeästi kostea, mistä todistavat alla olevan kuvan Juncat, sekä todennäköisesti maatalouskoneiden vuosien saatossa tiivistämä (hiekkainenkin maaperä voi tiivistyä pahasti).

 

Tänne istutamme punontapajuja hyödyntämään runsasta kosteutta, suodattamaan ojaan laskevaa vettä, sekä tarjoamaan suojaa miedommilta lounaistuulilta. Kokonaisuudessaan kuusi riviä tullaan istuttamaan kahden vuoden aikana, kolme ensimmäisenä, ja kolme toisena. Tämän jälkeen ne kaadetaan vuorovuosin jotta sen tuulensuojaominaisuus säilyy pysyvänä. Ottaen huomioon tilan suhteellisen suojaisan sijainnin tämän tulisi olla reilusti riittävä ja jättää tarpeeksi tilaa traktorilla kulkuun sekä täyden auringonvalon läpipääsyyn.

Vuorotteleva viljely tarjoaa jatkuvan tuulensuojan, ekosysteemipalveluita, rehua jne.. Nämä pajut ovat menossa silppuriin Martin Wolfen peltometsäviljelyn tutkimustilan kodin ja veden lämmitykseen. Tulemme käyttämään jopa kuusi riviä tiheämmin istutettuja vuosittain korjattuja punontapajuja.

Ottaen huomioon Craigin artikkelista kuultavan jännitteen fossiilisten polttoaineiden ja lihasvoimin työskentelyn välillä päätin tiedottaa kuinka olemme luoneet valtaosan 400 neliömetrin alasta tähän asti vain kahden tunnin työllä. Olen kaikin puolin käyttämäni ajan, rahan ja vaivannäön minimoinnin kannalla jos voin käyttää jonkun toisen palveluksia keskinäisesti hyödyllisellä tavalla! Puutarhan hahmottelu värillisillä linjoilla auttoi todella visualisoimaan tilan ja puutarhan sisäiset virtaukset, ja sen toinen tärkeä tarkoitus oli kommunikoida visiomme muille yhteisön jäsenille, millä varmistettiin että kaikki ovat kärryillä ja yhteisymmärryksessä sen suhteen osallistuvatko he puutarhaan vai eivät.

Ilman paljoakaan luppoaikaa (tämä puutarhanrakennus alkoi pari päivää ennen kuin lähdin Ruotsista kahden kuukauden opetuskiertueelle) aloimme etsiä kateainesten lähteitä. Mittailin kaikessa hiljaisuudessa pyöröpaaleja laskeskellen mahdollisesesti tarvitsemiani tilavuusmääriä, kun tapasin maanviljelijän joka uteliaana kysyi mitä oikein touhusin. Ystävystyimme ja kun sain selville, että hänellä on pellollaan sata paalia hieman homeista heinää, jota hän ei halunnut antaa lehmilleen (vaikka ne rakastavat sitä), järjestimme molemmin puolin hyödyllisen sopimuksen hyödyntää hänen ”jäte”resurssejaan (Tämä ei välttämättä ole kovinkaan pitkäkestoinen asiantila!) ja perustaa puutarhamme käytännössä olemattomalla vaivannäöllä ja ajankäytöllä. Neljäkymmentä paalia ja noin tunnin verran aikaa myöhemmin meillä on 15 cm:n paksu kerros vanhaa heinää 400 neliömetrillä ja 20 paalia valmiina odottamassa tulevalla 2500m2:n monivuotisella taimitarha- ja metsäpuutarha-alueella jonka perustamme ensi vuonna. Loistavaa!

”Haluaisimmeko, että viljelijä tulisi paikalle lannanlevittäjänsä kanssa ja levittäisi kokoalalle 10 cm:n kerroksen lanta/olkisekotusta?” ”Joo, tottakai!”, vastasin. Se ei edes vaatinut käännöstä. Ilman yhtään sen enemmällä polttoaineella tai työmäärällä kuin viljelijä oli jo valmiiksi aikeissa käyttää karjapihansa siivoamiseen meillä on nyt kasvimaalla kauttaaltaan kaunis ja tasainen lantakerros. Täydellistä!

 

Kolmenkymmenen lantakuution jälkeen..

Nyt hieman selitystä ajattelusta päätöksieni taustalla..

Heinä on täynnä siemeniä, täällä etenkin timoteitä, joten itse kunkin on oltava erittäin tarkkana millä kattaa! Sen seurauksena ei ole lainkaan tavatonta törmätä ihmisiin kitkemässä ruohoa ”no dig”- kohopenkeistään! Hmmm. Oma prioriteettini tämän puutarhan suhteen oli saada asiat liikkeelle hyvin vikkelästi jotta penkit olisivat valmiit ja hajoamistoiminta käynnissä talvea vasten, jotta voin aloittaa sopivan mittakaavan yksivuotisen tuotannon kymmenelle hengelle ensi keväänä erittäin tiukalla aikataululla. Ihannetapauksessa olisin laittanut ensin pohjalle paksun kerroksen pahvia, mutta ottaen huomioon heinän itämispotentiaalin päätin saada alueen väliaikaisesti peitetyksi pinnalta, todennäköisesti käyttäen viljelijän tarjoamia jätteeksi menossa olevaa maatalousmuovia. Pahvi olisi silti hyvä varmistamaan ärhäköiden monivuotisten rikkakasvien hallinnan, mutta se vaatisi ainakin kymmenen 30 km:n reissua peräkärryn kanssa, sekä runsaasti aikaa.

Muovilla peittämisestä saattaa seurata hieman anaerobisten olosuhteiden syntymistä, mutta ottaen huomioon että sää on kylmenemässä, biologinen toiminta hidastuu huomattavasti. Kun katekerros on huolellisesti kasteltu ja sen päälle on laitettu kompostiteetä olen varma, että siemenet hajoavat mukavasti ja hyödyllinen eloperäinen aines pääsee töihin. Tämä peite voidaan ottaa pois ennen lumien tuloa, se on siellä vain varmuuden vuoksi. Nyt kun maanpinnalla on ainakin 30 cm:n katekerros sekä tulollaan pitkä jakso pinnalta peitettynä oloa, minua ei juurikaan huolestuta että mikään kasvaisi sen lävitse. Myöhemmin katamme pinnan pelkällä oljella tai muulla siemenettömällä eloperäisellä aineksella eikä takuulla heinällä. Pintakerroksen hajonneessa säilörehussa ei ole elinvoimaisia siemeniä, joten sen voisi luultavasti jättää peittämättä, mutta koska olen poissa pitkän aikaa, tuntuu paremmalta peittää se toistaiseksi kunnes palaan takaisin. Sikäli kun nämä ovat toiselle ”jätettä”, onnistuin haalimaan kasaan tämän puutarhan tarpeet minimaalisin kustannuksin ja äärimmäisen pienellä vaivannäöllä. Minulle aikatauluni suhteen se on arvokkaampaa kuin hieman ihanteellisemmat aloitusolosuhteet, jotka vaativat enemmän työtä, aikaa ja rahaa. Se muistuttaa minua inspiroivasta yhteisöstä Belgiassa, joka sai valtavia määriä ilmaista luomuruokaa vuosien mittaan rakennettujen suhteidensa ansiosta.

Kaikki taimemme aloittavat elämänsä sisätiloissa eivätkä muuta ulos ennen touko- tai kesäkuuta, ja tähän mennessä meillä on valmiina runsaasti 18 päivän kompostia johon istuttaa. Kun poistamme peitteen keväällä alamme muotoilla käytäviä nostelemalla aineksia penkkeihin ja muotoilemalla kokonaisuuden esteettisempään järjestykseen. Siihen mennessä Super Painini on saapunut ja katamme kaikki polut 20 cm:n kerroksella puuhaketta.

Houkuttavan ulkonäön lisäksi se avustaa penkkien ymppäämistä hyödyllisillä sienirihmastoilla, etenkin kun mukaan lisätään pieniä määriä metsäkariketta jota on ympärillämme kompostikasoissamme. Lähellä kotia estetiikka on erittäin tärkeää, etenkin jaetussa yhteistilassa, jossa aivan jokainen ei hurjasti innostu maaperän hiilestä, mikrobiologiasta tai sen puoleen edes vihannesviljelystä!

Ulottamalla muovipeitteen metrin verran penkkien ulkopuolelle pääsemme eroon ruohosta penkkien ympärillä, jonne perustamme tiheään istutetun elävän pajuaidan, hyödyntäen tuhansia ilmaisia pistokkaita naapurin biomassaistutuksilta.

Tämä suojataan 1.8m korkealla riista-aidalla hirvien, peurojen (ja toivottavasti kissojen) pitämiseksi loitolla ainakin vuoden parin ajaksi, kunnes elävä aita on juurtunut ja ajaa saman asian. Se ei muutamaan kuukauteen tule näyttämään kovinkaan houkuttavalta, mutta vaihtokaupassa menee valtava määrä vaivaa ja raadantaa uuden viljelijän kanssa muodostamaani hyödyllistä suhdetta vastaan, kun hän ilomielin tuo kaikki ylimääräiset eloperäiset aineksensa, aikaa, polttoainetta.

Kiintoisaa kyllä mielestäni Ruotsissa on huomattava pikkulintujen vaje, sikäli kun haluaisin työllistää pihan linnut mahdollisten tuhohyönteisten, etenkin toukkien parissa. Paikallisten mukaan asia vaikuttaisi olleen näin vain viimeisen kolmen vuoden ajan, onko kenelläkään tietoa Ruotsin hyönteis/tuholaismyrkkyjen markkinamutoksissa tällä aikavälillä?! Ruokimme lintuja talven yli ja rakennamme sekä pesäpönttöjä että orsia pöllöille ja muille petolinnuille jyrsijöiden vaanimiseen. Tänne asettuessani vaihdan ilomielin orava- ja kyyhkypulmani kylmään ilmastoon!

Koska olen kasvattanut ruokaa laajassa kaupallisessa mittakaavassa, kuin myös työskennellyt luomu-vähittäiskaupassa, olen selkeästi sitä mieltä, etten ole halukas viljelemään yksivuotisia kasveja perheeni ja välittömän paikallisyhteisöni ulkopuolisille! Poikkeuksena on luomu-lehtisalaatti Jean Pain-lämmitetystä kasvihuoneesta, jonka polkaisemme pystyyn huhtikuussa. Koska meillä on myymälä läheisessä Gnestan kylässä jossa luomu-salaatit myyvät kesäaikaan 14 eurolla/kg, talvituotannon puuttuessa päättelimme, että tämä on ensi vuonna todennäköisesti Ruotsin tuottavin 100m2:n pinta-ala!

 

Takaisin puutarhaan.. Puolet alasta, pohjois-eteläsuunnassa olevat rivit puutarhan itäreunalla tulee olemaan kaalien, papujen, kurpitsan/kesäkurpitsan ja perunan viljelykierrossa. Huippuhelppoina viljeltävinä ne muodostavat ruokavarastomme perusainekset. Monilla täkäläisillä maatiloilla on upeat maakellarit, ovien uusinnan jälkeen omamme on oivallinen talven ruokavarantomme säilytykseen. Katerivit mm. raunioyrttiä jokaisen penkin sivulla mahdollistavat helpon ”chop’n’drop”-hoidon, joka on mukava toimiva lisä mihin tahansa riviviljelyskenaarioon. Nämä tuplaleveät penkit, joiden keskelle ylettyy niiden molemmilta reunoilta (”double reach beds”), lukuunottamatta muutamia väleihin istutettuja hyödyllisiä kukkia, viljellään perinteisimmin keinoin. Toisessakin puutarhassa on tuplaleveät penkit salaateille, yrteille, kukille ja muille yleisille keittiövihanneksille. Sinne tulee enemmän sekaviljelyä ja monimuotoisuutta. Muutamat ystävämme järjestävät tulevaisuudessa siementenvaihtajaisia Tukholmassa, mutta rajallisen ajan, ruotsin kielen taidon sekä kulkuneuvon puutteen vuoksi päätin täyttää varastot brittiläisen Tamar Organicsin siemenillä. Olen käyttänyt niitä kaupallisessa mittakaavassa ja pidän yhtiön tarjoamasta laadusta, palvelusta ja luotettavuudesta.

Investoin jokin aika sitten tähän korkealaatuiseen mehulinkoon. Paitsi että voimme käyttää puutarhatähteitä jotka muutoin päätyisivät kompostiin arvokkaina ruoka-aineina, aiomme pyöräyttää käyntiin erittäin voittoa tuottavan ja sosiaalisen mehubaarin puodissamme monena päivänä viikossa. Aiemmin tämä laite synnytti yhtä paljon liikevaihtoa vähittäismyymälässä kuin tuoreiden vihannesten myynti.

Yksivuotiset vihannekset ovat oiva tapa imeä maaperästä ravinteita, ja viedä ne suoraan pois paikalta mikäli ravinteiden kierrot eivät ole suljettuja. Useiden satojen 18 päivän kompostikasojen teon tuloksena kuvittelisin että homma alkaa minulla olla melko hyvin hallussa. Täällä kuvatussa hiljattain tehdyssä kompostissa saimme täysikasvuisen ketun katoamaan viidessä päivässä! Keväällä, kun aloitamme istutukset, avaamme hajoavaan katekerrokseen pieniä taskuja ja täytämme ne rikkaalla ja monimuotoisella, ravinteikkaan mururakenteisella 18 päivän kompostilla, joka toimii kasvualustana taimille ja siemenille. Pienet määrät kompostia riittävät pitkälle Aktiivi-Ilmastetun Kompostiteen (AACT- Actively Aerated Compost Tea), joita ruiskutamme säännöllisesti sekä kasveille että maahan polkaisemaan käyntiin pieneliötoiminnan kevään lämmön saapuessa. Ensialkuun ruiskutan tätä parin viikon välein kun koko puutarha valmistuu, ja seuraavasta vuodesta eteenpäin harvemmin, n. kerran kuussa. Valmistamme myös erittäin mainiota BioLannoitetta (BioFertilizer) kasvien yleiseen ravitsemiseen.

 

Tämä menestyksekkäästi käynyt tynnyri riittää kattamaan valtaosan vuosittaisesta lannoituksentarpeestamme.

Tämä ei välttämättä näytä kovin esteettiseltä juuri nyt, mutta pienellä lisätyöllä keväällä puutarhan muoto ja rakennekin kaunistuvat. Toki meillä on vielä parin tunnin verran aidanrakennusta ja muutama pajunleikkausta sen perustamiseksi. Polkujen ja penkkien muotoilu sekä poluille riittävän puuhakkeen määrän silppuaminen vienee parisen päivää. Kaikenkaikkiaan kyse ei ole suuresta aikainvestoinnista, etenkin kun maata ei tästä eteenpäin tarvitse kääntää ja kitkeminen ei ole tarpeeen jos katteen käyttö jatkuu säännöllisenä. Jo keväällä ja kesän loppuun mennessä odotan sen olevan täysin erilainen ja täydessä loistossaan! Pidän teidät ajan tasalla..

Mainokset

3 thoughts on “Kahden tunnin puutarha

    1. pohjoinenpermakulttuuri Kirjoittaja

      Hei! 18 päivän komposti viittaa nopeaan lämpökompostointimenetelmään, jossa kasaa käännetään tiheään tahtiin 18 päivän ajan. Kuvaus menetelmästä löytyy englanniksi mm. täältä http://permaculturenews.org/2008/07/26/18-day-compost-the-appliance-of-science/

      Aivan ihmelääkemeininkiä tämäkään ei välttämättä ole, sillä kuten usein muulloinkin, asialle löytyy sekä kannattajia että kriitikoita, mitä luonnollisen maaperäbiologian hoitoon tulee. Kaikenlaista on kyllä kompostiksi tällä systeemillä väännetty eipä sillä 🙂

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s