Off grid – elämää irti verkosta

Permakulttuuriaiheista työkokemusta kartutellen vietin viime talvena pari espanjalaisittain vilpoisaa kuukautta wwooffaamassa (vapaaehtoistöissä) Sierra Nevadan vuorilla sijaitsevalla Semilla Besadan pienellä permakulttuuri/holistic management-tilalla, joka oli mitä mielenkiintoisin kokemus etenkin sen johdosta, että paikka oli omavarainen sekä sähkön, lämmön että juomaveden suhteen.

Päivittäisen valaistuksen, sun muita pieniä mukavuuksia tarjosivat yhdessä ja toisiaan täydentäen tuulivoima sekä aurinkopaneelit.

Sähkövirta on ollut niin itsestäänselvä asia ainakin omassa elämässäni että sen lähdettä tai käyttöä ei juuri ole tullut mietittyä paitsi silloin kun sähköt ovat poikki yli tunnin ajan eikä tavallisessa talossa tai asunnossa voi käyttää sen paremmin leivänpaahdinta kuin vessaakaan. Joinakin ukkosmyrskyn jälkeisinä hiljaisina hetkinä kun jääkaapin hurina lakkaa, valot sammuvat ja vesihanakin lirisee viimeisiä tipojaan, olen miettinyt lähes järkyttyneenä kuinka sähköriippuvaisia olemme pienimmissäkin perusasioissa, ja tyytyväisenä todennut että ainakin kesämökillä olisi pulman pitkittyessä mahdollista saada juomavettä, pysytellä lämpimänä ja asioida kompostikäymälässä.

Vuoristoelämä ilman sähköverkkoa ei ollut laisinkaan kurjaa, synkkää ja ankeaa. Sikäli kun kotitalouden pyörittämiseen vaadittava virta pitää tuottaa vallitsevien tuuli- ja aurinko-olosuhteiden puitteissa, yllättävän yksinkertaisilla ratkaisuilla kuten puuhellalla (ruoanlaitossa ja lämmityksessä) ja vilja, kahvi– ja lihamyllyn tapaisilla käsikäyttöisillä kodinkoneilla pääsee jo pitkälle kaikkein tärkeimmän asian – sähkön käytön tarpeen vähentämisen suhteen. Tärkeä lähtökohta omasta mielestäni niin vaihtoehtoisia / uusiutuvia energiamuotoja tai kodin katastrofivalmiutta mietittäessä kuin off grid-elämää suunniteltaessakin onkin selvittää mitä kaikkea voi ilman sähköäkin tehdä. Tämä säästää monelta päänvaivalta sekä perusarjessa että hämmingin sattuessa, tulipa virta sitten valtakunnan verkosta tai omalta tontilta.

Hyödyllisiä ratkaisuja ilman sähköä

Sähkövirta on elämäntapamme puitteissa lähestulkoon välttämätöntä monien asioiden toimittamisessa, mikä kirvelee mieltä etenkin talvisaikaan laskuja maksaessa. Monet sähkölaitteet helpottavat elämää tavalla tai toisella, jotkut aiheuttavat lähinnä tyhjänpäiväistä riippuvuutta, ja osan aikaa ne ovat tarpeellisia vain yleistasolla huonoa suunnittelua kompensoidakseen.  Sähköttömiä ratkaisuja arjen askareita ja tavallista elämää helpottamaan on matkojen varrella tullut vastaan monenlaisia. Muutamia mielenkiintoisia esimerkkejä ovat esimerkiksi David Holmgrenin taloonsa suunnittelemat viileäsäilytystilat (selitetty tässä eKirjassa) ja Milkwoodin rakettiliesisuihku. Energiasyöppöjen ilmastointi- ja lämmityslaitteiden käytön voi minimoida tai eliminoida fiksulla rakennussuunnittelulla. Toisaalta, monissa maissa suomalainen käsite ”huoneenlämpö” ei ehkä laisinkaan vastaa kotoisia odotuksia, sillä se saattaa maaliskuisessa Japanissa olla 14°C, heinäkuisena aamuna Australian ylängöillä 5°C. Siis sisällä makuuhuoneessa! Se on (varaavista tulisijoista tietämättömille) ihmisille ihan normaalia, ja hoidellaan yleensä ottamalla peiton alle mukaan vanhan kunnon kuumavesipullon. Myös keittiöön on olemassa lukuisia pieniä mekaanisia vempeleitä kuten pähkinänsärkijä, vaaka, kirsikan kivien poistaja, vatkain, veden lämmittävä aurinkokeräin tai hedelmien, marjojen ym. säilömiseen hyötykasvikuivuri, joiden palveluksia voi hyödyntää ilman sähkölaskun kartutusta.

Mahtava vanha mekaaninen vaaka (ja puuhellan uunissa paistunut tuore leipä) Semilla Besadan keittiössä.

Luonnonvoimien armoilla

Etenkin kun tuulimylly ja aurinkosähköjärjestelmä maksavat sievoisen summan asentaa, on off grid- kotitalouden sähkökapasiteetti mitoitettu aika tarkkaan asukkaiden tarpeita vastaavaksi. Aurinkoisessa Espanjassakin kolmisen päivää kestänyt tyyni ja pilvinen jakso alkaa jo ottaa akkujen päälle, ja iltasella latauksen määrää tarkkaillessa pohdimme porukalla syödäänkö illallista kynttilän vai lampun valossa. Sähköpostien tarkastus siltä illalta vaihtui automaattisesti lautapelien pelailuun ja pyykkikoneen päälle laitto oli vain täydellisen komean ja tuulisen päivän touhua, tosin molemmat pulmat pystyi tositarpeen tullen kiertämään käynnistämällä polttoaineella toimivan generaattorin. Välillä tuntui lähes ällistyttävältä mitä kaikkea kotipuolessa saattoikaan tehdä täysin miettimättä, nappia sen kummemmin ajattelematta napsauttamalla.

Mutta edelleenkään ei mieleen tullut valittaa, päinvastoin! Paikallisten resussien puitteissa vietetty elämä sai joka hetken maistumaan paljon makeammalta, ja synnytti syvää iloa ja arvostuksen tunnetta yksinkertaisia asioita kuten valaistusta tai höyryävän kuumaa teekupposta kohtaan (herkullisesta belgialaiseen tapaan valmistetusta oman pihan kanipadasta puhumattakaan..). Sellaisina hetkinä on helppo lausua pieniä hiljaisia kiitoksia näitä mukavuuksia kohtaan, tietäen että lukulampun virta tulee samasta auringonpaisteesta, jossa itse on juuri viettänyt vilkkaan päivän puutarhaa hoitaen. Vaikeampaa tai hieman hämmentävää on kuvitella kiittävänsä iloisin ja vilpittömin mielin hiili- tai uraanikaivoksen, nigerialaisen öljynporausoperaation, tai sähköpörssin keinottelun taustavoimia.

Advertisements

10 thoughts on “Off grid – elämää irti verkosta

  1. Sari

    Annoit tässä muistutuksena useita pieniä vinkkejä, joita kukin meistä voi ottaa käyttöön asui sitten omakotitalossa tai kerrostalossa. Tulossa on taas syys- ja talvimyrskyjen aika. Kiitos !

    Vastaa
    1. pohjoinenpermakulttuuri Kirjoittaja

      Jep, totta tosiaan. Tämän aiheen yhteyteen liittyy ainakin englanninkielisessä permakulttuurisanastossa usein vilahtava ”resilienssi” (resilience) joka tarkoittaa kykyä toipua ja palautua häiriötilanteista ja sitä voi kehittää omissakin oloissaan.

      Vastaa
  2. Rauli Partanen

    Hieno teksti hienosta kokemuksesta. Sähkö on yllättävän monessa paikassa ottaen huomioon ilmiön tuoreuden Suomessakin. Se kuitenkin on ihan järkyttävän käyttökelpoinen energianmuoto. Itse olen tarkkaillut ja mittaillut oman omakotitaloni peruskulutusta, eli sitä tehoa joka menee koko ajan ”taustalla”. Tämän Baseloadin taustoja vähän enemmän täällä:
    http://kaikenhuippu.wordpress.com/2012/05/21/joka-kodin-perusvoima/
    Omasta uusituvien käynttöönottoprojektini tuottolaskelmia puolestaan täällä:
    http://kaikenhuippu.wordpress.com/2012/06/18/energiankulutusseuranta

    Vastaa
    1. pohjoinenpermakulttuuri Kirjoittaja

      Kiitos kommentista ja artikkeleista Rauli, oivaa asiaa laajemmasta perspektiivistä! Olen samaa mieltä siitä että sähkö on aivan mainio energianmuoto, arvostan etenkin sähkövalaistusta ja joo, tätä läppärin käyttöäkin (etenkin nykyään) suuresti sikäli kun nykymalliseen elämäntapaani ne niin tiiviisti liittyvät. Off grid- elon parasta antia itselleni oli kokea suora yhteys oman sähköntarpeen ja sen tuotantokapasiteetin välillä (erittäin avartavaa), levähtää hetki energiantuotannon vastuukysymysten ja sivuvaikutusten tukemisen taakan kannattelusta ja elää talossa jonka perusinfrastruktuuriin oli integroitu perusvoiman tai taustakulutuksen minimoinnin mahdollisuus (esim. koko toimistohuoneen virrat sai vaikkapa yöajaksi suljettua yhtä seinässä olevaa katkaisijaa napsauttamalla).

      Vastaa
  3. Anna

    Kiinnostava juttu, kiitos siitä! Kyseisestä aiheesta ei ole liikoja kirjoitettu. Nick Rosenin ansiokas ”How to live off-grid: journeys outside the system” vuodelta 2007 on tosin ihan OK opus. Sen luettuani jäin kuitenkin kaipaamaan vastaavia kotimaisia esimerkkejä (Rosen on britti). Juuri noita mainitsemiasi sähköttömiä ratkaisuja arjen helpottamiseksi olen koettanut etsiä, niistä olisi monessa tilanteessa hyvinkin paljon apua. Parhaat ohjeet ja vinkit ovat löytyneet vanhoja työkaluja ja –menetelmiä kuvaavista opuksista. Kuten usein, tässäkin tapauksessa hyväksi havaitut apuvälineet sun muut vempeleet on jo kertaalleen keksitty!
    Olen myös monesti pyrkinyt löytämään netistä tietoja ”hengenheimolaisistamme”, toistaiseksi huonolla menestyksellä. Me olemme mieheni kanssa asuneet vuodesta 2007 saakka varsinaissuomalaisen metsän keskellä vanhassa torpassa, verkkovirran, kunnallistekniikan ja vesijohtoveden ulottumattomissa, kotitarveviljelyä harjoittaen. Keräämme sadeveden talteen (tiskaukseen ja viljelysten kasteluun) ja juomavesi kannetaan omasta kaivosta. Ensimmäiset neljä vuotta peseydyimme ulkona, vuoden ympäri. Pesuvedet keitettiin puuhellalla isossa kattilassa. Kesäkuussa saimme kauan kaipaamamme saunan omaan pihapiiriin. Tuntuu luksukselta. Pyykit pesen käsin tai sukulaisten ja ystävien luona koneellisesti. Talo lämpiää oman metsän puilla, valaistus hoituu pimeimpänä vuodenaikana kynttilöillä, öljylampuilla ja paristoilla toimivilla LED-valoilla (ei kovin omavaraista!). Vuosi sitten hankimme aurinkopaneelin ja sen myötä elämä on helpottunut huomattavasti. Sillä hoituu valaistus + lataamme kannettavan tietokoneemme (miehen työn vuoksi välttämätön) sekä puhelimet. Näin kesäaikaan energiaa riittää myös pienen jääkaapin pyörittämiseen, mikä on mahtavaa koska jääkaapin virkaa toimittava perunakellarimme lämpötila keikkuu vuoden lämpimimpänä ajankohtana (eli nyt) yli kymmenessä plusasteessa. Pakastinta olen joskus kaipaillut, mutta perehdyttyäni muihin säilöntämenetelmiin niin sekin ”ongelma” on ratkennut itsestään. Ainoat asiat, joita olen sähköttömässä elämässämme ikävöinyt, ovat ompelukone ja stereot. Kiitos 12V:n systeemin ja anteliaiden sukulaisten, nyt meillä on molemmat. Appiukko laittoi kuntoon kesämökin varastosta löytyneen vanhan poljettavan ompelukoneen ja runsas vuosi sitten hankimme loistavalla äänentoistolla vastustetut stereot, joissa on 12V:n liitäntä.
    Tällainen elämäntapa on oma valintamme enkä koe luopuneeni yhtään mistään. Arkemme ei ole raatamista tai kituuttamista vaan nautin suunnattomasti kotoisten askareiden rytmittävästä elämästä. Se mikä on meille normaalia, on useimmille ihmisille täysin käsittämätön ja museaalinen tapa elää. Törmään tähän aina, kun sähköttömyytemme tulee ilmi. Vastassa on joko hämmennyksen sekaista ihailua tai skeptistä ihmettelyä. En todellakaan koe olevani mikään elämäntapaintiaani vaan pikemminkin poskettoman onnellinen siitä, että saan asua ja elää luonnon(äänien) keskellä, ilman kodinkoneiden jatkuvaa hurinaa.

    Vastaa
  4. Eko

    Alle +18 asteen lämpötilasta talvella seuraa puutalossa kuulemma herkästi kosteusvaurioita, koska nykyään pesutilat ja vesijohdot rakennetaan talojen sisälle (vrt. vanhat ulkosaunat). Itsekin kestäisin asua viileämmässä, mutta talo ei taida kestää.

    Vastaa
  5. klaus

    Hei kaikki. Suunnittelen ja valmistelen elämistä irti verkosta omalla saarellani Kuopiossa. Olisi hienoa tavata muita saman henkisiä ja samoista asioista kiinnostuneita ja samoja valintoja tehneitä.

    Olen miettinyt pienimuotoisen offthegrid/ekokommuunin perustamista. Saareni on verrattain iso (1,5ha) ja sinne mahtuisi muutama muukin halukas. Kiinnostuneet ottakaapa yhteyttä

    Klaus Mantila
    0451552202

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s