Kun haimme naapurista 10 litraa maitoa..

Entäpä jos lähimpään ruokakauppaan on matkaa autollakin puolisen tuntia, ja kävellen moninkertaisesti, ja maitoa tarvittaisiin, sekä juustoa? Onneksi asianlaidan näin ollessa voi apu olla hyvinkin lähellä, muutaman sadan metrin päässä naapurin kuttulassa. Reippaat jalat taittavat matkan kävellen, ja virkistävän ulkoilun ohella toimittaa vierailu myös muutamia muita tarkoitusperiä. Vapaa-ajan kyläily ja kuulumisten vaihto naapureiden kanssa jäävät helposti vähille työntäyteisessä arjessa, joten maitomatka tarjoaa hetken myös sosiaaliseen yhteydenpitoon.

Maidon vastineeksi voi naapurille henkilöstä riippuen tarjota joko perinteisiä euron lantteja, vastaleivottua leipää, kananmunia, tai kenties tovin aikaa lypsyapuna, joissa kaikissa tapauksissa vaihto edesauttaa paikallistalouden elinvoimaisuutta ja parantaa vastustuskykyä ulkomaailman oikuille. (Tämä on ero yksilöllisen omavaraisuuden ja vuorovaikutteisen paikallisen omavaraisuuden välillä. Aivan kaikkea ei ole pakko tehdä itse, osana toimivaa vuorovaikutteista turvaverkkoa on mahdollista saavuttaa monia synergiaetuja jotka yksin pakertaessa jäävät sivuun.)

Ja tietenkin kymmenen litran tonkan täyttö tuoreella lämpimällä vuohenmaidolla palkitsee myös ruokapöydän ääressä istujat: iltapäivänmittaisen puuhaamisen tuloksena syntyy herkullista juustoa, tuorejuustoa ja jääpä jäljelle monta litraa juontimaitoakin.

Vaan kuinkapa edetä kun tonkka saapuu keittiöön eikä mahdu sellaisenaan edes jääkaappiin? Tässä iltapäivän ohjelma.

1) Maidon siivilöinti. Suoraan lypsyltä tuleva maito sisältää usein satunnaisia höppösiä, karvoja ja pieniä roskia jotka on hyvä erotella pois.  Jo tässä vaiheessa maidon voi jakaa kahteen kattilaan, yhteen (kovaa)juustoa varten tarkoitettu, toiseen tuorejuustoa ja juontimaitoa varten tarkoitettu maito. Tavallisen siivilän voi peittää juustoliinalla (jota kannattaa kostuttaa hieman vedellä läpäisevyyden parantamiseksi) joka parantaa erottelun tarkkuutta.

2) Juustomaito lämmitetään hellalla 35 celsiusasteeseen, ja lämpötila pidetään tasaisena tunteroisen verran. Maitoa voi olosuhteiden salliessa hämmennellä kuoritulla viikunapuunoksalla, joka myös toimii jonkinlaisena juoksuttimena. Oikean lämpötilan ylläpito vaatii tarkkailua joten kovin kauas hellan äärestä ei kannata lähteä. Juontimaito kuumennetaan 70-80 celsiusasteeseen jota ylläpidetään 10 min ajan (pastörointi), sen jälkeen astia viilennetään nopeasti, suomen oloissa esim. lumihangessa käden lämpöiseksi. Maidon ei ole tarkoitus kiehua tai kuumua liikaa, joten tässäkin tarkkailu on hyvästä. Sinänsä maidon käyttö raakana ei ole ongelma sekään, mutta vuohenmaidon ollessa kyseessä kuumennus paitsi parantaa säilyvyyttä, myös estää vahvan vuohiaromin kehittymisen, joka muutoin parissa päivässä tekee maidosta melko tuhtia juotavaa.

3) Juustomaitoon lisätään juoksute, ja sen lämpötila ylläpidetään edelleen 35 asteessa n. tunnin ajan. Tänä aikana maito jähmettyy eräänlaisen jugurtin muotoon, joka sitten rikotaan sekoittamalla nyt erillään olevan heran sekaan, jonne se painuu kehkeytymään. Annetaan jälleen olla jonkin aikaa. Pastöroidusta maidosta erotetaan juontimaito, ja jäljelle jäävään maitoon jonka lämpötila on myös n. 35 astetta (voi lämmittää tarvittaessa hieman uudelleen) lisätään juoksute ja se jätetään jähmettymään.

4) Juustomassa erotellaan herasta ja nostetaan lautasella lepäävään siiviläkulhoon jotta jälkelle jäänyt hera pääsee poistumaan. Massaa voi myös himan painella poistumisen vauhdittamiseksi. Vähä vähältä massa painellaan muottiin, ja kerroksien väliin lisätään suolaa.

5) Kun tuorejuusto on hyytynyt, massa rikotaan ja erotellaan herasta juustoliinaan, joka ripustetaan roikkumaan esim. kattoparruun. Alle laitetaan tuolille herakulho johon ylimääräinen neste saa tippasta esim. yön yli. Ja juusto on valmista! Tuorejuusto on herkullista tarjoiltuna esim. silputulla korianterilla, persiljalla ja valkosipulilla maustettuna.

6) Kova juusto laitetaan painumaan muottiin painon kera. Myöhempiin vaiheisiin kuuluu juuston kääntäminen silloin tällöin kunnes se todetaan syömävalmiiksi. Aivan tarkkaan en tiedä milloin tämä tapahtuu, mutta muista lähteistä tai kokeilemalla tämäkin selvinnee.

Jäljelle jäävän heran olen nähnyt muualla käytettävän esim. nesteenä hapanleivän leivontaan. Tässä talossa siitä nautiskelivat ravinnokseen koirat ja kanat.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s