Terveisiä mehiläisiltä

Kuinka elvyttää mehiläisten elinvoimaisuus näinä aikoina, kun kaikkialta kiirii uutisia mehiläiskadosta, colony collapse disorderista, varroa-punkeista ja kännykkäsäteilystä? Onko nyt 140 miljoonaa(!) vuotta elämäntaitoja maailman myrskyissä kerännyt ja niistä tähän saakka riemuvoittajana omin avuin selvinnyt hunajamehiläisten laji tullut tiensä päähän? Tänä vuonna lähes epätoivoiselta vaikuttavaan tilanteeseen pilkahti valon tuikku, kun tapasin ”mehiläiskuiskaaja” Corwin Bellin ja katsoin uuden mehiläiselokuvan Queen of the Sun >>

Uutisia mehiläiskadon alkujuurilta

En esimerkiksi ollut tiennytkään, että jo vuonna 1923 Rudolf Steiner antoi varoituksen sanoen, että mikäli niihin aikoihin käyttöön otetut teollisen mehiläishoidon ja -jalostuksen menetelmät saisivat jatkua, 80 – 100 vuoden kuluessa mehiläiset katoaisivat. Syitä ovat mehiläisten elinympäristöjä hallitsevat teollistuneet maanviljelykäytännöt monokulttuureineen ja myrkyllisine kemikaaleineen, aliravitseva sokeri / maissisiirappiruokinta sekä emokasvatuksen  menetelmät, jotka latistavat mehiläisten geneettistä perimää.

“Rudolf Steiner gave lectures to the workers at the Goetheanum in 1923 in Dornach, Switzerland. Among the workers was a professional beekeeper, Mr Müller, who contributed to these lectures in the form of insights and questions. However, Mr Müller rebelled vehemently and showed no understanding when Steiner explained the intricacies of the queen bee, mentioning that the modern method of breeding queens (using the larvae of worker bees, a practice that had already been in use for about fifteen years) would have long-term detrimental effects, so grave that: “A century later all breeding of bees will cease if only artificially produced bees are used (November 10). . . . It is quite correct that we can’t determine this today; it will have to be delayed until a later time. Let’s talk to each other again in one hundred years, Mr Müller, then we’ll see what kind of opinion you’ll have at that point”. Seventy-five years have passed and the kind of queen breeding Steiner spoke of has not only continued, but has become the standard, and is now supplemented with instrumental insemination.”
Gibson, commenting on Celsias

Nyt ”yhtäkkinen” mehiläiskato näyttäytyykin jo hieman uudessa valossa. Mehiläiset ovat  äärimmäisen herkkiä kemikaaleille, ja pikkiriikkisetkin jäämät monissa maissa jo kiellettyjä neonikotinoidipohjaisia-tuholaismyrkkyjä aiheuttavat niille pahoja ongelmia. Mehiläiset ovat viisaita, niiden menestys perustuukin hyönteismaailmassa huikean korkeaan muisti- ja oppimiskapasiteettiin. Ne ovat oppineet kehittämään strategioita mitä moninaisimpiin uhkiin, olivatpa kyseessä sitten varroa-punkit (joista aasialaiset mehiläiset osaavat hankkiutua eroon itse), japanilaiset jättiläisampiaiset (vs eurooppalaiset mehiläiset / vs japanilaiset mehiläiset), tulivuorenpurkaukset tai hunajannälkäiset mesikämmenet. Tutkimuksissa on esim. havaittu, että myrkyllisille kemikaaleille altistunut mehiläinen mieluummin lentää matkoihinsa ja kuolee kuin toimittaa saastunutta nektaria ja siitepölyä pesäänsä.

Mistä on terveet mehiläiset tehty?

Yksi Steinerin päähuolenaiheista olivat tehotuotantomentaliteetin omaksuneiden mehiläistarhureiden emokasvatus ja keinohedelmöityksen käytännöt, jotka unohtavat mistä terveet ja vahvat mehiläisyhdyskunnat on tehty. Luonnon olosuhteissa pesään syntyy uusi emo kun yhdyskunta jakautuu parveilemalla ja vanha emo lähtee parven mukana etsimään uutta paikkaa jonne asettua, tai vanha emo syystä tai toisesta kuolee. Työläiset kasvattavat tilalle uuden nuoren emon, joka lähtee pian kuoriuduttuaan häälennolle ja etsiytyy kuhnurien, eri yhdyskunnista tulleiden urospuolisten mehiläisten parveen.

Tämä on ainoa kerta kun emo elämässään parittelee, ja sillä voi tuolloin olla jopa kymmenkunta kumppania.  Kaikilta kuhnureilta siirtyy uudelle sukupolvelle omanlaisiaan ominaisuuksia, käyttäytymistaipumuksia ja geeniperimän mukana kulkevaa paikallistuntemusta. Kuten Corwin Bell asiaa kuvaili, kukin kuhnuri on kuin pianon kosketin, ja yhdessä emon ja heidän omien ominaisuuksiensa ja taitojensa kanssa niistä syntyy uuden yhdyskunnan komea ja toimiva sinfonia.

Mielenkiintoista on, että paikallisilla kuhnureilla hedelmöittynyt emo tuottaa jälkeläisiä, joilla on valmiina perimässään koodattuna paikallisten olosuhteiden tietosanakirja mm. lääkekasveista ja kasvukauden pituudesta. Käytännössä se tarkoittaa Corwinin mukaan sitä, että esim. Kaliforniasta postimyynnin kautta Coloradoon tilatulla mehiläispaketilla ei ole ymmärrystä talven tulon aikaisemmasta ajankohdasta, ja se on siten todennäköisemmin valmistautumaton talvehtimaan menestyksekkäästi pakkasten saapuessa.

Emon keinohedelmöitysoperaatio

Mitä keinohedelmöitykseen tulee, vain yhdellä kuhnurilla siemennetyn emon jälkeläiset ovat kaikki samanlaisia, ja sukupolvesta toiseen jatkuessaan tällainen käytäntö tuottaa perimältään erittäin yksinkertaisia mehiläisiä. Niiltä puuttuu monipuolisten taitojen ja selviytymisstrategioiden muisti, ja sellainen yhdyskunta todennäköisemmin kompastuu kohdatessaan vastoinkäymisiä, joita tässä maailmassa mehiläisille riittää. Siispä, paikallisen villin perimän toivottaminen tervetulleeksi tuottaa elinvoimaisempia yhdyskuntia ja vahvempia mehiläisiä.

Luonnollista mehiläistenhoitoa

Kuten puutarhanhoitoa ja maanviljelyä, myös mehiläistenhoitoa voi harjoittaa luonnollisin menetelmin, jotka antavat mehiläisten elää mehiläisen elämää samalla, kun kudomme uudelleen keskinäistä kumppanuus-vuorovaikutussuhdetta tärkeimmän ruokakasviemme pölyttäjän ja makoisan hunajantuottajamme kanssa. Viime keväänä tutustuin ”bee guardianshipin” saloihin Suomessakin luennoimassa käyneen Corwin Bellin kurssilla jossa ällistyin siitä kuinka yksinkertaisen lempeää ja sujuvaa mehiläisten käsittely ja hoito voi olla. Sen lisäksi, että luonnollinen mehiläistenhoito antaa mehiläisten elää mehiläisten elämää, Corwin ei käytä toimenpiteissään savua, selittäen että se sotkee niiden herkän tuoksuihin eli feromoneihin perustuvan kommunikaatiojärjestelmän ja siten kyvyn osallistua kunnolla yhteiskunnan ylläpitoon useiksi päiviksi. Savun käytölle on myös vähemmän tarvetta, sillä pesä avataan rima tai kaksi kerrallaan, jolloin vain 1/8 mehiläisistä on kerrallaan esillä. Tavanomaisissa Langsroth-pesissä ärtymystä aiheuttaa käsittelyvaiheessa myös se, että pesä pyrkii pitämään lämpötilansa jatkuvasti +35 asteessa, ja pesän avaaminen voi aiheuttaa lisätyötä lämpötilan tasaamiseksi. Corwinin toimintatapa perustuu pesän mielialan tarkkailuun, rauhallisiin otteisiin ja hätävarana on aina, että kaikissa toimenpiteissä ollaan kahden askeleen (riman) päässä pesän sulkemisesta, mikäli mehiläiset alkavat syystä tai toisesta kiihtyä. Samalla pesälläkin voi olla hyviä ja huonoja päiviä, ja jos yhdellä kertaa mehiläiset eivät vaikuta rauhallisilta, Corwin suosittelee palaamaan asiaan toisena päivänä.

Corwin Bell tarkistaa ylärimapesää

Bee guardianship on malli verkostosta, joka koostuu mehiläisten hyvinvointia edistämään omistautuneista mehiläistenhoitajista, jotka käsittelevät yhdyskuntia elävinä kokonaisuuksina. Kaupungissa mehiläisillä voi olla jopa paremmat olosuhteet kuin maaseudulla, jossa nykyisin käytetään runsaasti kemikaaleja ja tarjolla on vähän monimuotoisuutta. Verkosto ottaa myös talteen mehiläisparvia, ja välittää niitä uusiin koteihin jotka kaipaavat mehiläisiä. Tämäkin on arvokasta työtä, sillä villien parvien hävittäminenkin on osa geneettisen monimuotoisuuden heikentymistä.

Corwin Bellin mehiläiset asuvat ylärimapesissä, joissa sikiökennoja tai emoa ei ole eristetty hunajakennoista. Emo pääsee myös halutessaan parveilemaan vapaasti. Parveilu voi hunajantuottajan mielestä olla hukkaan heitettyä energiaa, mutta itsessään se on merkki yhdyskunnan elinvoimaisuudesta ja hyvinvoinnista. Hunajaa kerätään kesän huipputuotannon aikaan kakku kerrallaan, ja pääsato vasta keväällä, sen jälkeen kun mehiläiset ovat ensin nauttineet työnsä hedelmistä talven yli. Ylärimapesän käsittelystä on lisätietoja ja artikkeleita Backyardhive.com-sivuilla.

Aiemmin sikiökennona toiminut nyt hunajaa täynnä oleva kakku

Tue lähimehiläisiäsi

Ei ole pakko olla mehiläistarhuri auttaakseen mehiläisiä. Omassa lähiympäristössäsi voi tehdä monia asioita, jotka parantavat lähellä surisevien mehiläisten elämää. Tutki, löytyykö pihaltasi tai puutarhasta tyhjiä lokeroita tai monotonista nurmikkoa joka kaipaisi mettä tihkuvia kukkia täytteekseen. Katso ”rikkaruohoja” kuten voikukkia mehiläisen silmin ja anna niiden kukkia. Mehiläiset tarvitsevat myös vettä juodakseen, joten voit asentaa pihaasi pienen kulhon jossa on kiviä laskeutumisalustoiksi. Kaupungeissa ja lähiöissäkin on paljon potentiaalia mehiläisten pidolle, ja kaupunkimehiläisten määrä onkin kasvussa. Corwin on perustanut pesän mm. USA:n suurlähetystön pihaan Helsingissä. Pihakukkasi saattavat tarjota arvokasta ravintoa naapurin mehiläisille. Myös maaseudulla esimerkiksi pensasaitojen muodossa, ja monimuotoistamalla tilan maisemaa niittyjen, laidunten ja metsälaikkujen mosaiikiksi. Kotipuutarhurinkin kannattaa muistaa, että mehiläiset pölyttävät jopa 40% kaikesta syömästämme ruoasta!

Muista myös tukea niitä, jotka jo hoitavat mehiläisiään luonnonmukaisin tai luonnollisin keinoin! Etsi läheltäsi myrkyttämättömiä luomuviljelysten ympäröimiä mehiläistenhoitajia ja osta hunajasi heiltä. Suomessakin on yhä sallittuja neonikotinoidi-torjunta-aineita. Suosittelen myös lämpimästi virailemaan Corwinin nettisivuilla www.bachyardhive.com, josta löytyy paljon lisätietoa ylärimapesistä ja niiden hoidosta, tai vaikka järjestämään esityksen Queen of the Sun-elokuvasta!

Lisää lukemista:

Mainokset

5 thoughts on “Terveisiä mehiläisiltä

  1. Otto Krogel

    Helpoin tapa tukea paikallisten mehiläisten hyvinvointia on ostaa paikallista hunajaa!

    Vastaa
  2. pohjoinenpermakulttuuri Kirjoittaja

    Nature-lehdessä on julkaistu hiljattain tutkimus, joka paljasti että
    eräiden torjunta-aineiden yhdistelmä on kimalaisille vaarallisempaa kuin
    altistuminen yhdelle tietylle aineelle.

    Torjunta-aineiden yhdistelmät saattavat olla kimalaisille ja muille
    mesipistiäisille kohtalokkaita. Iso-Britanniassa tehdyt tutkimukset
    osoittivat, että pieni määrä kahden eri torjunta-aineen yhdistelmää oli
    kimalaisille vaarallisempaa kuin altistuminen suurelle määrälle yhtä
    ainetta. Ttukimuksessa kimalaiset saivat matalan annoksen kahta eri
    torjunta-ainetta, mikä häiritsi kimalaisten medenkeruuta.

    Tutkijoiden mukaan tulokset osoittavat, että nykyiset rajoitukset ja
    tiedot torjunta-aineiden käyttömääristä eivät ole riittäviä.

    Aiemmin viime vuonna Science-lehti julkaisi kaksi tutkimusta, joissa
    saatiin vastaavanlaisia tuloksia neonikotinoidien negatiivisista
    vaikutuksista mehiläisiin ja kimalaisiin.

    Combined pesticide exposure severy affects individual- and colony-level
    traits in bees (2012,Gill,R.J.,Ramos-Rodriguez, O.& Raine,N.E.)

    Vastaa
  3. pohjoinenpermakulttuuri Kirjoittaja

    EU aikoo kieltää neonokotinoidipohjaiset torjunta-aineet kasveilla, jotka houkuttavat pölyttäviä hyönteisiä. Suomi vastustaa esitystä rypsin ja rapsin viljelyn loppumiseen Suomessa vedoten, vaikka rypsiä ei EU:n esittämässä listassa mainita.

    Hesari uutisoi 20.2.13. http://www.hs.fi/kotimaa/Suomi+vastustaa+mehil%C3%A4isi%C3%A4+tappavien+myrkkyjen+kieltoa/a1361243857670#

    Lisäksi toinen linkki liittyen GMO-kasveihin ja pölyttäjiin
    http://www.gmovapaa.fi/ajankohtaista/ulkomaan-uutiset/polyttajat-suosivat-luomurapsia-ja-karttavat-gm-ra/

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s