Kotipuutarha – kerroksia vaiko eikö kerroksia?

Robert Kourikin mukaan kerroksellisuuden imitointi ei-trooppisessa ilmastossa on mahdottoman työlästä ja jopa sopimatonta idealismia. Kuitenkin alkuperäisillä Kazakstanin vuoristoseuduilla kasvaa yhä villejä omenametsiä, jotka todistavat toista..

Robert Kourik: Peasant gardens vs convenience

Yksi aikamme suurista puutarhatrendeistä on istuttaa monikerroksisia puutarhoja, jossa on maanpeittokerroksena syötäviä kasveja, pensaita sekä hedelmäpuita, muutamia yrttejä ja/tai seassa joitain koristekasveja. Tämä konsepti kiehtoi minua 1970-luvun puolivälissä. Opin läksyni hyvin – kantapään kautta.

Kasvillisuuskerrosten sekoittaminen hedelmäpuiden sekaan ja alle on melkoinen riesa. Siinä joutuu koko ajan etsimään paikkaa jonne laskea jalkansa litistämättä muita matalampia kasveja. Sen täytyy lisätä sadonkorjuuseen ja leikkaukseen käytettyä aikaa kolme – tai jopa kymmenkertaiseksi. Toinen ongelma on löytää kaikki pudonneet hedelmät jotta ne eivät jäisi muhimaan tuholaisia tai tauteja tuleville vuosille.

Satoa tuottavien kasvien sekalaiset kerrokset perustuvat talonpoikaiskulttuuriin etenkin trooppisilla alueilla. Jos luet kirjoja huolella huomaat, että monet ”mallit” perustuvat itse asiassa ei-lauhkean vyöhykkeen istutuksiin. Trooppinen maaperäekosysteemi on täysin erilainen kuin omamme. Tropiikissa suurin osa ravinteista varastoituu maanpinnan yläpuolelle (kasvillisuuteen). Lauhkealla vyöhykkeellä asia on toisinpäin. Muualla kuin tropiikissa, kuten valtaosassa Amerikkaa, varastoituu valtaosa ravinteista maaperään. Trooppisen mallin ottaminen ja siirtäminen lauhkealle vyöhykkeelle enteilee epäonnistumista.

Tämän lisäksi trooppiset mallit yleensä ovat lähtöisin erittäin tietäväiseltä väestöpohjalta. Ihmiset ovat saaneet oppinsa useilta viljelijöiden sukupolvilta, joissa kokeillut ja hyväksi todetut viljelytekniikat ovat yleisiä. Trooppinen ekosysteemi yhdistettynä taitavaan tietopohjaan ympäröivästä ekosysteemistä luo reheviä monikerroksisia istutuksia. Amerikassa useimmissa perheissa on kaksi työssäkäyvää aikuista. Mitä tehdä ”vapaa-ajalla” on kriittistä. Kerrokselliset istutukset vievät niin paljon ylimääräistä aikaa, että en suosittele sitä. Mieluummin kuin kaksi kuvaa persikkapuista joiden alla on ruusuja, iiriksiä ja kymmeniä muita kasveja latvuksen alla ja ulkopuolella, pidän parempana rypästää hedelmäpuut yhdelle alueelle laajan katteen alle, kuten David Ulmerin etupihalla. Muille virkistysaktiviteeteille säästyy nyt enemmän aikaa. Hyödyllisiä hyönteisiä houkuttelevien kasvien istuttaminen reilusti hedelmäpuun nykyisen ja tulevan halkaisijan ulkopuolelle toimii hienosti sillä monet hyödylliset hyönteiset voivat helposti lentää hedelmäpuuvyöhykkeelle ja saalistaa tuholaisia.

Tässä on kysymys valinnasta esteettisen vääristymän, älyllisen käsitteen suosimisen tai puiden yhteen ryhmittelyn helppouden välillä. Se ei tarkoita suoria rivejä kuten kaupallisessa hedelmätarhassa. Sen sijaan istutan hedelmäpita epäsäännöllisin välein jotta ne muistuttaisivat enemmänkin lehtoa. Toinen erinomainen tapa on istuttaa kaksi, kolme, neljä tai useampia puita samaan paikkaan kuten David tekee. Kuva ilman kasveja laajan katteen kera on esimerkki Davidin viisaasta puidenistutuksesta. Se tekee mahdolliseksi useiden puulajikkeiden pitämisen ilman kaupallisen hedelmätarhan ulkonäköä.

– Lainattu artikkeli päättyy –

Kourikin mukaan kerroksellisuus on siis lauhkeassa ilmastossa kenties vain väärästä älyllisen ihanteen tulkinnasta seurannut vahinko, mutta palataan vielä villien omenapuiden kotiseudulle ja katsotaan miltä siellä, etäisen Kazakstanin Tian-shan vuoriston lauhkean ilmaston omenametsissä näyttää. Tässä Ethan Rolandin omenanjäljitysmatkan satoa:

Puut ovat 15 – 20 m korkeita ja 80 – 100 vuotta vanhoja. Niissä kiipeilee humalaköynöksiä, ja puiden seuralaisena tässä luontoäidin polykulttuurissa kasvaa mm. päärynä-, aprikoosi-, luumu-, kirsikka, saksanpähkinä-, manteli-, pistaasi-  ja mulperipuita, orapihlajia, ruusunmarjoja, vadelmapensaita, mustikoita, seljanmarjoja, tyrniä, karviaista, viinirypäleitä, herukoita, humalaa, sipulia, hamppua, suolaheinää, raparperiä ym..

Kestäisikö tämä aluskasvillisuus omenankerääjän kulkea..?

Lauhkeastakin ilmastosta löytyy siis ainakin tällainen mallikas esimerkki monenlaisesta sekalaisesta kerroksellisuudesta. Ja mikä vielä parempaa, se on syntynyt luonnon omassa muodostelmassa joka ei erillistä hoitoa kaipaa. Aluskasvillisuus tällä perusteella olisi ihan luonnollinen ilmiö,  ja näin ollen sen voinee myös kotioloissa suunnitella sellaiseksi, että ympärillä voi tarpeen mukaan liikkua esim. sadonkorjuupuuhissa. Yksinkertaisimmillaan aluskasvillisuus voi esim. omenapuiden alla koostua apilasta, siankärsämöstä, rohtoraunioyrtistä, suolaheinästä, sikurista, voikukasta ym. ja sitä voi myös halutessaan leikata vapaavalintaisella laitteella tai laiduntaa vaikkapa kani– tai marsutraktorilla, kevyellä siirrettävällä häkillä tai aitauksella jossa eläimet siistivät kasvillisuutta pala palalta, esim. neliömetrin päivässä. Ratkaisu tipahdelleiden hedelmien synnyttämään hyönteis- ja tautiriskiin on Itävallassa perinteisesti ratkaistu pitämällä hedelmätarhassa niittymäistä aluskasvillisuutta, jonka on annettu olla kesän ajan leikkaamattomana sadonkorjuuseen asti. Syksyllä se on niitetty ja talon siat päästetty tarhaan siistimään unohtuneet ja pudonneet hedelmäntähteet sekä lannoittamaan puiden aluset.

Kuvien lähteenä käytetty Ethan Rolandin allaolevaa esitystä ”The Forest Garden Vision –  Kazakhstan, Polycultures and Eden”

Mainokset

4 ajatusta artikkelista “Kotipuutarha – kerroksia vaiko eikö kerroksia?

  1. Hanna

    Mielenkiintoista pohdintaa! Varsinkin nämä villit omenapuumetsät kolahtivat, kuulostaa ihan omalta uudelta (vuokra)pihalta 🙂 Villintynyt omenapuumetsikkö siellä on jo, ja ryteikköä, on mietitty mitä sille tehtäisiin. Toisaalta tunnistan nämä Robertin mainitsemat ongelmat jos kerroksia lisätään, varsinkin kun omenapuut ovat osa aika matalia. Toisaalta takapihalla on jo nyt esim. herukkapensaita, ei niitä poiskaan raivata, mielellään lisäisi kaikkea hyödyllistä sinne.
    Täytyy myös myöntää, että marsutraktori ei ole tullut mieleenkään, kun ollaan mietitty, saisko jostain lampaita/vuohia/tms. lainaan pihaa siistimään. Pitääpä harkita noita marsuja 🙂

    Vastaa
  2. pohjoinenpermakulttuuri Kirjoittaja

    Moi ja kiitos kommentista! Näihin pohdintoihin on tosiaankin varmaan monta oikeaa ratkaisua, ja se itse kullekin paras löytyy ajan kanssa ja vähän kokeilemalla. Parhautta on oppia pikkuhiljaa lukemaan omien ryteiköidensä kieltä ja ymmärtää mitä se sekamelska yrittää asioiden tilasta kertoa. Onnea matkaan, ja olkaa varovaisia lampaiden ja vuohien (ehkä marsujenkin? :D) kanssa etteivät kuori puita pystyyn siistiessään paikkoja!

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s