Joel Salatin on vinksahtanut maanviljelijä

Luen juuri Joel Salatinin kirjaa ”The Sheer Ecstasy of Being a Lunatic Farmer”. Salatinin Polyface Farms on lienee joillekin tullut tutuksi mm. Food Inc. – ruokadokumentin tai Michael Pollanin kirjojen (mm. Omnivore’s Dilemma) kautta. Sheer Ecstasy kertoo miten huumaavaa on seurata lehmien nautiskelua tuoreesta ruohosta, broilereiden säntäilyä heinäsirkkojen ja muhkeiden kärpäsentoukkien metsästyksessä ja kastematojen tanssia maan uumenissa. Mielenkiintoiseksi Polyface Farmsin tekee toiminnan mittakaava. Salatinin mailla laiduntaa satapäin lihakarjaa sekä tuhansia kanoja, joista osa munii ja osa on broilereita. Lisäksi tilalla kasvatetaan kalkkunoita, sikoja ja kaneja.

Maanviljelyä tulee helposti pitäneeksi ympäristölle, eläinten hyvinvoinnille ja ihmisten terveydelle tuhoisana ja haitallisena toimintana, jos katsotaan esim. modernia lihatuotantoa sikaloissa, kanaloissa tai ”feedlot”-tyyppisissä karjankasvattamoissa. Polyface Farms on esimerkki siitä, kuinka maanviljelijä voi olla ekologian elvyttäjä ja eläintensä hyvinvoinnin lähde ja toiminnallaan tehdä hyvää niin maaperälle, ekologiselle monimuotoisuudelle kuin paikallistaloudellekin.

Joel Salatinin isä oli kirjanpitäjä, jonka asiakaskunnassa oli paljon maanviljelijöitä. Hän näki kuinka usein heidän elämänsä oli jatkuvaa taloudellista kamppailua toiminnan kovien kustannuspaineiden vuoksi. Tämä lienee arkipäivää myös suomalaisille maanviljelijöille. Isä-Salatin päätti ryhtyä itse viljelemään maata, strategianaan modernille maataloudelle täysin päinvastaiset keinot: hän käytti pieniä koneita tai ei koneita lainkaan, kiinteiden rakennusten sijaan liikuteltavia eläinsuojia, ruokintaa joka perustui laiduntamiselle viljarehun sijaan, monivuotisia kasveja yksivuotisten sijaan, sekä ympärivuotisen tuotannon sijaan sesonkiluontoista tuotantoa. Kemiallisten lannoitteiden sijaan hän käytti hyväkseen hiilen kiertoa, ja tukkumarkkinoinnin sijaan suoramarkkinointia. Kaikista näistä syistä heitä on pilkattu ja pidetty hulluina. Ja samoista syistä Polyface Farms tuottaa ”luomun tuolla puolen” olevaa terveellistä, ravitsevaa ja puhdasta ruokaa sekä reilun elannon perheelle ja työntekijöille ilman tukijaisia. Tilan kunto ja viljavuus paranevat vuosi vuodelta. Tässä vaiheessa sanottakoon että Polyface sijaitsee Virginian osavaltiossa, jossa talvet eivät suinkaan yllä meidän olosuhteisiimme vaikka karja viettääkin sisätiloissa joitakin talvikuukausia heinäruokinnalla. Kirjoitan tästä kuitenkin siksi, että ajatusmalli jota pidetään täysin mahdottomana myös USA:ssa saattaa tarjota kiinnostavaa ajateltavaa myös maanviljelylle Suomessa.

Polyfacen toimintatavoista ehkä kuuluisin on Holistic Management– mallin mukainen laidunnuskierto, jossa karjaa pidetään suurissa laumoissa kullakin pienellä alueella yhden päivän ajan, jolloin ne laiduntavat alueen tasaiseksi ja jättävät jälkeensä muhkean määrän lantaa. Kevyttä sähköaitausta siirretään päivittäin jolloin karjalla on joka päivä uusi monimuotoinen monivuotisten lajien ”salaattibaari” nautittavanaan. Parin päivän päästä siirrosta karjaa seuraavat siirrettävät ”kanatraktorit” tai ”munamobiilit” joiden asukkaat hoitelevat lantakasoissa muhivat proteiinipitoiset kärpäsentoukat ja kuopsuttelevat kasat mukavaksi katteeksi laitumelle.

Polyface tuottaa sekä munia että broilerinlihaa. Munivat kanat laiduntavat vapaana liikuteltavien pesälaatikot sisältävien munamobiilien saattelemana ja vahtikoiran ja sähköaidan varjelemina. Broilerit kasvavat nekin laitumella liikuteltavissa kanatraktoreissa. Talviaikaan Polyface ei kasvata broilereita jolloin niille ei tarvitse järjestää talviasumusta. Munivat kanat asuvat kaarimaisissa kasvihuoneissa, joissa kesäisin kasvatetaan vihanneksia.

Päivittäin siirrettäviä broileritraktoreita

Polyface kasvattaa myös sikoja mitä sikamaisimmissa oloissa. Nasut saavat röhnöttää mutakuopissa, kaivaa ravinnokseen juuria ja mukuloita metsälaitumelta, ja keväisin ne auttavat kompostoimaan navetassa talven aikana kertyneet lannan ja kuivikkeet niihin syksyllä fermentoitumaan haudattujen kokonaisten maissintähkien houkuttamina. Tätä menetelmää Salatin kutsuu ”pigaeraattoriksi” eli ”sikailmastimeksi”.  Kun eläimet tekevät kompostin kääntämisen täynnä elämäniloa, ja torkkuvat työnsä päätteeksi lämpenemään lähteneen kompostin päällä ei suuria kalliita koneita tarvita tähänkään tehtävään.

Polyfacessa kaikki liikkuu kierrossa. Ajoittaisen raskaan laidunnuksen ansiosta laitumet voivat paremmin, ja toipuvat nopeammin. Talven aikana kertynyt lanta kompostoidaan ja levitetään myös laitumille. Vapaana laiduntavien kanojen jatkuva siirtäminen hämää vaanivia kettuja ja vähentää peto-ongelmia. Kun Isä-Salatin osti tilan n. 40 vuotta sitten oli se eroosion runtelema jatkuvasti kynnetty silloin käyttökelvoton entinen viljatila. Maa ei vieläkään ole siinä kunnossa, että sillä voisi jälleen viljellä viljaa, mutta ”katsotaan kymmenen vuoden päästä” hykerteli Joel Salatin kirjassaan. Polyface ei ole kasvuorientoitunut. Vaikka laidunlihan kysyntä kasvaisi kuinka, ei systeemiin voi lisätä eläimiä yli tilan kantokyvyn. Se veisi pohjan koko toiminnalta. Nykyisin Polyfacen laitumilla kasvaa riittävästi ruohoa ja heinää omasta takaa, ja tilalla syntyvä lannan määrä on sopiva, jotta se voidaan kaikki kompostoida paikan päällä ja levittää omille maille. Sittemmin Salatin on päätynyt vuokraamaan myös naapureilta ympäröiviä maita, ja kouluttaa harjoittelijoista uusia laidunkarjan kasvattajia. Salatin ei kutsu tilaansa permakulttuuritilaksi, mutta viittaa siihen ja sen periaatteisiin muutamaan otteeseen Sheer Ecstasy-kirjassa.

Päivitys 17.4.
Sattumalta törmäsin juuri Bill Mollisonin Designer’s Manualissa laidunmaita käsittelevään kappaleseen, joka puhui siitä kuinka tavanomaisessa yhden lajin laidunnuksessa vaikea päästä samaan tuottavuuteen kuin esim. Afrikan savanneilla, jossa yhden laiduntavan lajin sijaan sieltä löytyy erilaisia puiden lehtien syöjistä (browsers, 5 lajia) sekä ruohonsyöjistä (grazers, 11 lajia)  sekä vaihtelevasti sekä puiden lehtien että ruohon syöjistä koostuvia laiduntajakiltoja. Tämän lisäksi savanni elättää lukuisia pienempiä nisäkkäitä, lintuja, hyönteisiä, matelijoita sekä kasvikunnan lajeja. Polyface vaikuttaa olevan pioneeritila laidunnusekosysteemin imitoinnissa maanviljelyssä, korjaten näin moninkertaista tuottoa. Lisää aiheesta voi lukea Designer’s Manualin sivulta 442 alkaen.

Mainokset

3 thoughts on “Joel Salatin on vinksahtanut maanviljelijä

  1. Tia

    kiitos tästä kirjoituksesta. Minua kiinnostaisi kuinka paljon eläimiä on esim. hehtaarilla ja kuinka paljon lantaa levitetään hehtaarille.
    Pitää laittaa kirja tilaukseen!

    Vastaa
    1. pohjoinenpermakulttuuri Kirjoittaja

      Heis, eläinten määrä punnitaan suhteessa sekä pinta-alaan että eläinten kullakin lohkolla viettämään aikaan. Näiden muuttujien suhdetta määrittelee yhtälö joka vaihtelee vuodenajan, laitumen kunnon, maaperän tilan ja mahdollisten muiden tekijöiden mukaan.. Voi kuulostaa hankalalta mutta pienellä perehtymisellä periaate on simppeli.
      Suosittelen lueskelemaan Holistic Management-systeemin laidunnussuunnittelusta. Tässä yks hieman syvällisempi introvideo HM-viljelyyn ja laidunnukseenkin.

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s