Urban homesteading – maataloutta kaupungissa

Oletettavasti suuri osa päivittäisistä tarvikkeistamme tulee lähteistä joihin meillä ei ole minkäänlaista vaikutusvaltaa. Emme voi vaikuttaa ruoan, sähkön tai lämmitykseen käytettävän polttoaineen hintoihin tai saatavuuteen, ja silti olemme niistä täysin riippuvaisia. Koti voi olla paljon enemmän kuin tavaroiden säilytystila ja katto pään päällä. Siellä voi tuottaa itse yllättävänkin osan tarvitsemistamme oleellisista asioista.

Törmäsin hiljattain tuoreen ”Urban Homesteading”- kaupunkimaatalouskirjan esittelyyn josta käänsin pienen kappaleen:

Yksi kulttuurimme suurista menetyksistä viimeisen 60 vuoden aikana on ollut ihmisten kyky olla edes hieman omavaraisia. Maatalous kaupungissa on maahan perustuva, toimintasuuntautunut KYLLÄ! mahdollisuudelle muodostaa uutta kulttuuria joka pitää mielessä ihmiset ja maan ja tuo takaisin osan menetetystä vallastame tehdä asioita itse. Kirjassa ei esitetä mitään väitteitä täydellisestä omavaraisuudesta: leivomme leipämme, muttemme viljele vehnää. Toisaalta omavaraisuus, kuten riippumattomuus, ei ole varsinainen tavoitteemme.

Suurin tarpeemme tässä ajassa on oppia tekemään yhteistyötä, muodostaa eri taitoja omaavien maanviljelijöiden, seppien, putkimiesten, aurinkopaneeliasentajien, mehiläishoitajien, mykologien, hapatuseksperttien, teknologiavelhojen, esiintyvien taiteilijoiden, vaihtoehtoisten kouluttajien sekä yrttilääkitsijöiden kiltoja kaupunkien uudistamiseksi.

Kilta on perinteisiltä ajoilta juurensa juontava käsityöläisten ja artisaanien allianssi. Yhteenliittymän aikainen muoto, jonka päähyöty oli kumppanuus ja tuki parhaiden menetelmien löytämiseksi, kuin myös uusien taitojen oppimiseksi sekä ammatillisen tuen laajentamiseksi. Killoilla oli myös konservatiivinen vaikutus hidastaa teollistumisen tuomia innovaatioprosesseja joita usein seurasi laadun heikkeneminen ja oikeiden elinkeinonharjoittajien häviäminen.

Tänä päivänä kotikutoisia kiltoja tarvitaan sitä mukaan kun opimme uudellen erilaisia unohdettuja  taitoja ja uudellensuunnittelemme kaupunkeja kohti kestävyyttä. Tässä yksi esimerkki siitä miltä se voisi näyttää:  Vuonna 2009 kuusi kotitaloutta tuottivat yli 1500 kiloa ruokaa, keräilivät yli tonnin paikalisia hedelmiä, keräsivät yli 2000 kiloa kaupungin jätteitä kompostiin ja katteiksi, istuttivat yli 185 hedelmäpuuta sekä satoja syötäviä sekä maisemallisia kasveja sekä asensivat viisi harmaiden vesien käsittelyjärjestelmää ja sadeveden keruusysteemiä, jotka säästivät ja kierrättivät kymmeniä tuhansia litroja vettä. He hoitivat kanoja, mehiläisiä, viiriäsiä, ankkoja ja kaneja, työskentelivät energiankäytön vähentämiseksi ja liikenteeseen ja työmatkoihin liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikki tämä kuudelta kotitaloudelta! Kuvittele kaupunki jossa valtaosa ihmisistä huolehtii päivittäisistä tarpeistaan tällä tavoin. Valtava määrä ruokaa, vettä, energiaa ja jätteitä hoituisi kestävästi.

Meitä ravitsevilla pienillä päivittäisillä teoilla  on valtavasti vaikutusta.  Meidän täytyy ravistella itsemme hereille transsista joka sanoo ettei näin ole.  On aika tehdä kokeiluja, kenties epäonnistua, mutta aina oppia jotain uutta.  Emme voi rakentaa kokonaan uutta maailmaa, vain osan siitä. Käytettävissämme on vanhoja ja uusia tekniikoita joita valjastaa maailman uudelleenrakennuksen tueksi. Neuvokas osallistuminen itsemme uudelleen sijoittelun suureen projektiin vinhasti muuttuvassa maailmassa ja uusien kotona käytettävien taitojen oppiminen on tulevaisuuden tie. Tarjoamme näitä tekniikoita henkiseksi harjoitukseksi näinä haastavina aikoina ja raportoimme monista tavoista jotka ovat hyväksi planeetalle ja ihmisille, heidän työlleen.

Kaupunkiviljely ei ole mitään uutta; eri puolilla maailmaa se on elämäntapa.  Kuubassa on aktiivinen kaupunkiviljelyliike, joka sai alkunsa kun Neuvostoliitto romahti ja lakkautti äkkinäisesti öljyntoimitukset maahan. Shanghaissa asukkaat tuottavat 85 prosenttia vihanneksistaan kaupungin sisällä. Tansanian hallitus rohkaisee jokaisen vapaan maatilkun viljelyä Dar es Salaamissa. Yhdysvalloissa Austin, Philadelphia, Newark, Brooklyn, Oakland, Portland, Los Angeles ja Detroit ovat kaikki kaupunkiviljelyn ja tuotannon keskuksia, joissa kaikissa on omat paikalliset piirteensä ja kehittyvät paikallistaloudet.

Jotkin keskeiset kaupunkimaatalouden käytännöt ovat samoja kuin kaikilla maatiloilla, ruoan kasvatus ja säilöminen, eläinten hoito ja käyttö, keräily, rohtojen valmistaminen, vedestä, energiasta ja jätteistä huolehtiminen. Mutta kaupungin ainutlaatuinen ja runsas voimavara on ihmisenergia – äly, luovuus, tarpeet, vahingot, historia ja tulevaisuus yhdistyvät kaupungissa innostavassa ja joskus tuhoisassa muodossa. Tämän energian talteen korjaamisen oppiminen ja sen ohjaaminen yhteisöprojekteihin on keskeinen 2000-luvun selviytymisstrategia. Maa-alueet on kaikki valloitettu. Viimeinen rintama on oppia kuinka elää harmoniassa toistemme ja ympäröivän maailman kanssa. Maan ja sen asukkaiden välisten suhteiden verkoston uudelleenrakentaminen on avain ihmisevoluution ja selviytymisen jatkumiseen.

Rachel Kaplan ja K. Ruby Blume: Urban Homesteading

Mainokset

Yksi ajatus artikkelista “Urban homesteading – maataloutta kaupungissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s