Metsätalouden myytit luonnonmetsän näkökulmasta

Luonnonmetsä on iätön, se on kaikenikäinen. Vasta eilispäivänä kuoriutuneista hyönteisistä iänvanhoihin honkajättiläisiin, välissä kaikenkokoisia ja kaiken muunkin ikäisiä eläjiä varvuista hirviin – ja maaperä on aivan oma lukunsa. Toisenlainen on talousmetsä, monotoninen puupelto tai sen kliimaksi, hehtaarien lohduton avohakkuu.

Luonnonmukainen metsänhoito ottaa mallia luonnonmetsistä, jotka hoitavat itseään kestävästi ja ilman ulkopuolista työpanosta. Metsässä, toisin kuin avohakatulla puupellolla, suurin työmäärä syntyy sadon eli puiden korjuusta, ja tuotto on jatkuvaa jatkuvan kasvatuksen menetelmien ansiosta. Luonnonmukainen metsänhoito ei vaadi kalliita uudistuksia eikä työläitä alaharvennuksia ja säästää näin myös kustannuksissa. Oikeassa metsässä marja- ja sienimaat säilyvät käyttökelpoisina puunkorjuusta huolimatta, tai niiden sato luonnonmukaisen hoidon myötä jopa paranee.

Miltä näyttää metsä?

Pohjoisissa olosuhteissa on todettu yleisimmin luonnonmukaisen metsien olevan sellaisia, missä kasvaa samalla alueella samanaikaisesti kaikenikäisiä ja erikokoisia puita jotka edustavat useita lehti- ja havupuulajeja. Niinsanottuja erirakenteisia sekapuustoja.  Oikeasta metsästä löytyy monenlaista kerroksellisuutta niin tilassa kuin ajassakin.

Jatkuvan kasvatuksen koeala Ruovedellä http://www.luomuametsiin.fi/fi/galleria.html

Avohakkuisiin tähtäävä talousmetsän viljely heikentää metsän maisemallista, ajallista, rakenteellista ja geneettistä monimuotoisuutta, sillä se mm. edellyttää muiden kuin päätehakkuuta varten kasvatettavien puiden pois harventamista. Se myös laskee metsän monikäyttöarvoa ja ekologista monimuotoisuutta. Olempa itsekin menettänyt metsäkoneelle makoisia marjamaita ja kanttarellipaikkoja joille ei pitkään aikaan ole paluuta niissä asioissa. Avohakkuussa metsän peite häviää ja maaperälle sekä ravinteiden kierrolle tärkeiden juurisienten symbioosi katkeaa. Jatkuvuus metsäekosysteemissä on tärkeää siellä eläville lajeille. Tasapainoinen monimuotoinen metsä on vakaampi eikä yhtä herkkä vaurioille kuin tasaikäinen ja -rakenteinen metsä (ks. alla) joita ei Suomessa vielä 1920-luvun metsäinventoinneissa ollut lainkaan.

Hassua kyllä nykymetsätalous on sortunut aivan samaan ansaan kuin maatalouskin, mitä työläisiin ja kalliisiin menetelmiin tulee, yhdistettynä niitä seuraavaan luonnon köyhtymiseen ja esimerkiksi peltoviljelystä tuttuihin vitsauksiin, kuten tuholaisvahinkoihin. Maa- ja metsätalous vaikuttavat Suomessa kahteen kolmasosaan maamme pinta-alasta, jonka vuoksi viljelijöillä ja metsänhoitajilla on suuri vaikutusvalta ympäristön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kehityksessä yhteistyössä omien tarpeidemme kanssa. Maanomistaja voi metsänhoitomenetelmän valinnalla tuottaa suuria hyötyjä paitsi itselleen, myös koko metsäekosysteemille.

Puupelto-monokulttuuri ja avohakkuuta. Lähde: http://www.luomuametsiin.fi

Metsän käsittelytapaa heijastavat myös sanomalehdissäkin kauhistellut miljoonien eurojen taimikoille aiheutuneet hirvivahingot, joita metsänomistajille korvataan valtion kassasta. Hehtaarittain tasaikäistä nuorta yhden lajin taimikkoa on hirville valtaisa katettu herkkuateria, jota erirakenteisessa luonnonmetsästä ei tarjoilla. Hirvien lukumäärä ei ole ongelma vaan metsänhoidon toimenpiteiden aiheuttama oire ekologisesta epätasapainosta.

Luonnonmetsässä nuoret puut syntyvät suurempiensa varjossa, ja voivat pitkäänkin kehittyä hyvin hitaasti, kunnes tilan avautuessa ne ampaisevat nopeaan kasvuun. Tämän alikasvoksen säilyttäminen puita kaadettaessa merkitsee suurta taloudellista säästöä verrattuna metsäviljelyn uudistamiskustannuksiin ja samalla uudistumisen huomattavaa nopeutumista. Alikasvos myös tarjoaa mm. pesäpaikkoja metsälinnuille ja muille metsän eläimille toisin kuin ylläolevan metsän kaltainen maasto. Metsä ollakseen metsä on jatkuvan kasvun jatkumo. Jatkuvan kasvatuksen metsissä luontainen taimituotanto on runsasta, joten taimia ei tarvitse ostaa ja ne ovat valmiiksi kasvupaikalle kotoperäisiä ja geneettisesti sopeutuneita.

Luonnollinen uudistuminen ja avohakkuun myytti

Meille kaikille on varmaan koulussa opetettu jotain metsätalouden perusteita, jotakuinkin kuinka avohakkuu on kuin luonnollinen metsäpalo, ja kuinka siitä seuraa sukkessiokehityksen mukaisesti 60-100 vuodessa uusi tasaikäinen ”uudistusta” vailla oleva metsä jne. Vaan todellisuudessa, kuten metsäntutkija Timo Kuuluvainen on todennut, pohjoisen metsät uudistuvat pienipiirteisesti, eli yksittäisten puiden tai pienten puuryhmien kuolemien kautta ja luontaiset, luontaisen rakenteisessa metsässä salamaniskusta syttyneet metsäpalot ovat olleet käsittelemättömässä metsässä melko harvinaisia ja sammuneet samanaikaisen sateen ansiosta nopeasti. Metsänhoidossakin on mahdollista harjoittaa luontaisen rakenteen säilyttävää ja pienipiirteistä uudistumista imitoivaa luonnonmukaista metsänhoitoa ns. jatkuvan kasvatuksen menetelmien avulla.

Alaharvennuksen välttämättömyyden myytti

Nykymallilla metsää hoidetaan poistamalla sieltä harvennuksissa kaikki nuoret ja erilajiset puut (työtä), ja hakkuun jälkeen ostetaan uudet taimet (kustannus), istutetaan ne (työtä) ja harvennetaan niitä jälleen (työtä). Alikasvoksen harvennuksia sanotaan välttämättömäksi osaksi metsänhoitoa, jota ilman kaikki metsät kuolisivat ylitiheyteen, mutta tämä pätee ainoastaan sellaisiin metsiin, joita on perustettu avohakkuilla, totesi Ekometsätalouden Liiton pj. Sakari Hankonen taannoin Maaseudun Tulevaisuudessa.

Metsän luontainen taipumus on kasvaa kerroksissa ja kasvattaa samalla ilmaiseksi omia aikojaan uutta kasvustoa sinne tänne joko luonnostaan kaatuneiden tai kaadettujen puiden tilalle. Metsäekosysteemi on mosaiikki, jolla ei ole yhtenäistä elinkaarta kuten yksittäisellä puulla, eikä kokonaisia aloja ole siis luonnollista tai kannattavaa hoitaa yhden elinkaaren perusteella.

Avainbiotooppi metsässä. Lähde http://www.luomuametsiin.fi/

Taloudellisen tuottavuuden myytti

Voimaperäisin toiminta ja menetelmät eivät ole niitä tuottavimpia. Mm. yllämainituista teollisen metsänhoidon työhön ja metsän uudistukseen liittyvistä kustannuksista johtuen jatkuvan kasvatuksen menetelmillä on tutkittu ulkomailla saavutettavan harvennusvaiheessa yhtä hyvä tai jopa 20% parempi tuotto ja kokonaiskustannuksissa jopa 80% säästöt ns. talousmetsän viljelyyn verrattuna.

Monimuotoisuutta rikastuttamalla metsä saadaan luonnonmukaisessa metsänhoidossa tuottamaan myös esim. talousmetsiä laadukkaampaa puutavaraa rakennusmateriaaliksi sekä muihin puuseppien tarpeisiin, siis useammanlaisia tuottoja (”multiple yields”) ja lisäarvollisia tuotteita kuten harvinaisia kelomäntyjä.

Esimerkkejä jatkuva kasvatuksen ja hyvän metsänhoidon menetelmistä

Hyvän metsänhoidon menetelmiä pohjoisiin oloihin kehittäneet metsäntutkijat ovat valinneet luonnonmukaisen metsän malliksi erirakenteinen sekametsän, jollaisiksi metsiköitä tulisi siis kehittää. Hyvän metsänhoidon tarkkoja ohjeita löytyy alan kirjallisuudesta. Perusperiaatteisiin kuuluu mm. että alikasvos – metsän uudistumispotentiaali – säästetään. Osa eri lajien isoimpia puita sekä hyväkuntoiset ja kasvukykyiset puut jätetään hakkaamatta, kun taas huonokuntoiset hakataan, millä pyritään edistämään elinvoimaisen sekametsän kehittymistä. Kaikissa hakkuissa varotaan vaurioittamasta jäljelle jäävää puustoa ja maaperää. Tämän vuoksi hakkuut on järkevää keskittää talviaikaan. Hakkaamatta ja korjaamatta jätetään myö pökkelöt ja maapuut sekä avainbiotoopit: purojen ja lähteiden ympäristöt, rotkot, kurut, jyrkänteet, louhikot ym. sekä muut poikkeukselliset kasvupaikat joita määritellään myös metsälainsäädännössä. Myös tasarakenteista metsää voidaan erilaisilla toimenpiteillä kunnostaa kohti sekametsää.

Lue lisää www.luomuametsiin.fi

Lähdemateriaalina käytetty  Hyvän Metsänhoidon Opasta (Lähde, Laiho ja Norokorpi, Ekometsätalouden Liitto 2004) sekä Ekometsätalouden liiton pj:n Sakari Hankosen kirjoituksia.

Mainokset

3 thoughts on “Metsätalouden myytit luonnonmetsän näkökulmasta

  1. kaikenhuippu

    Moi!

    Mielenkiintoinen aihe, täytyy tutustua noihin kirjoihin varmaan myös. Ja mahtavaa että löysin suomenkielisen (ja suomen ilmastoon keskittyneen) permakulttuuri-blogin! Täytyy laittaa linkkiä omasta blogista kunhan ennätän.

    Pari kyssäriä aiheeseen liittyen. Onko teillä näkemyksiä miten puiden ostajat suhtautuvat / hinnoittelevat tämmöiset jatkuvan kasvatuksen ”hakkuut” verrattuna esim avohakkuisiin, jotka ovat heille varmaan helpompia siinä mielessä että vievät koneen paikalle ja sanovat että ”tuosta kaikki pinoon tuohon”. Lienee jonkin verran aikaa vievämpää ottaa puu sieltä ja toinen täältä, ja saada ne pinoon, ja tehdä tämä vahingoittamatta jäljelle jääviä puita? (varsinkin MOTO:lla tehtäessä, vai onko tähän jotain suosituksia?). Onko kokemuksia miten näkyy hinnassa jonka puusta saa, vai näkyykö mitenkään?

    Ilmeisesti näkyy ainakin sitten omien jatkotoimenpiteiden hinnassa, kun ei tarvitse muokata, istutta/kylvää, raivata ja ensiharventaa…

    Vastaa
    1. pohjoinenpermakulttuuri Kirjoittaja

      Heips, ja kiitos kommenteista 🙂
      Koska en itse tiennyt kysymykseesi vastausta, tiedustelin sitä Ekometsätalouden liitosta Sakari Hankoselta, joka vastasi näin:

      Jatkuvan kasvatuksen hakkuun kustannukset on tutkimuksissa laskettu tulevan noin viisi prosenttia kalliimmaksi kuin avohakkuun. Syy eron pienuuteen on se, että jatkuvassa kasvatuksessa hakataan etupäässä järeää puuta kun taas avohakkuussa moto joutuu kaatamaan kaikki pienimmistä kuitupuista lähtien. Hakattavan puuston keskitilavuus vaikuttaa paljon hakkuun kustannuksiin.

      Täytyy myös huomioida että jaksollisessa metsänkasvatuksessa täytyy avohakkuun lisäksi tehdä myös kalliita harvennuksia. Kun näiden hakkuiden keskikustannus lasketaan, tulee jatkuva kasvatus noin 15 % halvemmaksi.

      Käytännössä jatkuvan kasvatuksen moto-hakkuuta toteuttaa esim. Pohjois-Pohjanmaalla Junnikkala joka maksaa jatkuvalla kasvatuksella hakatusta puusta hintaa joka on hieman alle avohakkuun taksojen mutta on korkeampi kuin alaharvennuksella kaadetun puun hinta. Parhaimmista jatkuvan kasvatuksen leimikoista joissa tukkipuuprosentti on noussut korkeaksi, on maksettu samaa taksaa kuin avohakkuissa.

      Jatkuvan kasvatuksen hakkuun hintaa nostaa tänä päivänä jonkin verran se tosiasia, että metsäyhtiöillä on vielä vähän kokemusta ko. hakkuista joten metsänomistaja joutuu usein joko itse leimaamaan hakattavan kohteen tai ostamaan leimauspalvelun ulkopuoliselta taholta. Näitä palveluja saa esim. Innoforilta.

      On tietysti kuitenkin muistettava mitä etua metsänomistaja saa hieman kalliimmalla hakkuulla; hakattava puusto on keskimäärin arvokkaampaa kuin avohakkuulla (ja huomattavasti arvokkaampaa kuin alaharvennuksella!), kasvamaan jätetyn puuston arvokasvu on suurempaa ja uudistamiskustannukset paljon pienemmät. Nämä seikat tekevät jatkuvan kasvatuksen hakkuun taloudellisesti paljon kannattavammaksi kuin jaksollisen kasvatuksen.

      Vastaa
  2. kaikenhuippu

    Kiitos hyvästä vastauksesta. Täytyy perehtyä asiaan tarkemmin, kenties tilaan tuolta mainittua kirjallisuutta (Tee tilaus-sivulla ei näytä olevan itselläni oikein mitään sisältöä…). Perheessämme on myös ”ammattilainen” joten hänen kanssaan jatkamme keskustelua varmasti 🙂

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s