Omat siemenet

Kohtapuoliin alkaa postilaatikoihin jo kolahdella ensi kevään siemenluetteloita, joita lehteillen voi pikkuhiljaa ryhtyä laatimaan suunnitelmia ensi kevään kasvimaista ja muista istutuksista.

Omavaraisuuden kohentamiseen kuuluu viljelyn harjoittamisen lisäksi myös siementen säästäminen omasta puutarhasta seuraavalle vuodelle kylvettäväksi ja tuttavillekin jaettavaksi. Se paitsi näyttää pitkää nenää agribisneksen jäteille ja steriileiden siementen patentoijille, myös samalla jalostaa ajan myötä juuri oman puutarhan oloihin sopivimmat ja omaan makuun maistuvimmat lajikkeet. Eikä se ole ollenkaan niin vaikeaa kun se ensi kuulemalta saattaa vaikuttaa!

Siementen säästäminen

Jokaisen puutarhurin ja maanviljelijän tulisi olla kasvinjalostaja, toteaa siementen säästämisestä ja kasvien kotijalostamisesta kertovan How To Breed Your Vegetable Varieties- kirjan kirjoittaja Carol Deppe. Uusien lajikkeiden kehittämien ei vaadi erityistä koulutusta, paljoa maata tai edes paljoa aikaa. Sitä voi harjoittaa missä mittakaavassa tahansa. Se on nautinnollista ja syvästi palkitsevaa. Voit saada aikaiseksi hyödyllisiä lajikkeita nopeammin kuin luulitkaan. Ja voit syödä virheesi.

Siementuotantopenkit puutarhassa

Olen nähnyt muutamia esimerkkejä siemenviljelystä osana normaalia omavaraista puutarhaa. Esimerkiksi sipuleita olen nähnyt viljeltävän viittä lajiketta niin, että kukin lajike on vuorovuosin siementuotannossa, jolloin kyseisen lajikkeen siementä tulee riittävästi seuraavan neljän vuoden tarpeisiin eivätkä lajikkeiden ominaisuudet sekoitu. Sama koskee myös porkkanaa. Useampaa lajiketta viljellessä yhden lajin porkkanat nostetaan vuorovuosin talvehtimaan kellariin ja istutetaan keväällä uudestaan nimenomaiseen siemenpenkkiin. Niiden voisi antaa talvehtia paikoillaankin mutta viljelykierrollisista syistä voidaan nähdä hieman ylimääräistä vaivaa. Tänä toisena vuonna porkkana kuten sipulikin kasvattaa kukkavarren ja tekee siementä. Jos haluaa käyttää ja kasvattaa syötäväksi vaikkapa kolmea erilaista papua, kasvatetaan vuorovuosin yhtä niistä kolmen vuoden syönti- ja yhden vuoden kylvötarpeiksi kerrallaan. Näin tarjolla on joka vuosi kaikkia lajikkeita mutta viljellä tarvii vain yhtä. Hyvin ja pitkällä tähtäimellä suunniteltu kerto tekee siementen säästämisestä vaivatonta puuhaa.

Siemenen perimän monipuolisuuden säilymiseen on kiinnitettävä huomiota. Yksipuolistumisen ja sisäsiittoisuuden estämiseksi kukintaan säästetään tuttavani puutarhalla ainakin 25 porkkanaa ja sipulia, vaikka määrällisesti siemeniä tulisi riittävästi vähemmästäkin. Esimerkiksi siemeneksi kasvatettavaa maissia kannattaa varata n. 300-500 jyvää.

Siementen valinta

Siementen valinnalla on merkittävä osuus viljeltyjen kasvien ominaisuuksien säilymisessä ja kehittymisessä, ja siihen voi vaikuttaa paljon myös kotipuutarhassa. Kerätyt siemenet kannattaa siis valikoida huolella, ja säästää seuraavaan kylvöön vain toivotunlaiset siemenet. Näin voi valita esimerkiksi hallankestävyyttä, kokoa, muotoa, väriä tai makua. Muista, että vaikka ensimmäisenä tekisikin mieli popsia komeimmat tuotokset, parhaita muhkeimpia yksilöitä ei koskaan syödä, vaan ne säästetään siemeneksi! Esim. hallan sattuessa kannattaa myös pistää merkille parhaiten säilyneet yksilöt ja harkita niiden siementen talteen ottoa.

Tuttavani mukaan on myös merkitystä sillä mistä kohti kukintoa tai tähkää siemenet kerätään, sillä se vaikuttaa siemenestä kasvavan kasvin taipumukseen panostaa kasvunsa joko varteen tai hedelmään. Esim. maissin tähkästä kylvöön kerätään siemenet tähkän keskiosasta, ei päistä, jolloin valinta suosii varren sijasta tähkään panostavaa kehitystä. Vaikka periaate pätee ilmeisesti myös viljoihin, ei siihen ole ryhdytty työläyden vuoksi. Porkkanan ja muiden juuresten siemenet kerätään kukinnon ulkolaidoilta. Tarkistin asian pikaisella nettihaulla ja löysin lisää tietoa aiheesta englanniksi esim. täältä.

Ruoantuotannon teollistuminen on maailmanlaajuisesti aiheuttanut valtavaa tuhoa perinteisten lajikkeiden keskuudessa ja johtanut myös ruokavaliomme rajuun yksipuolistumiseen. Nykyisin kolmekymmentä kasvia tuottaa 95 % ihmiskunnan ravinnosta ja kahdeksan kasvia (etunenässä vehnä, riisi, maissi ja peruna) 3/4 ruokavaliostamme.* Vastaavasti Intiassa arvioitiin 1960-luvulla levinneeseen ”vihreään vallankumoukseen” asti olleen käytössä 30 000 erilaista riisikantaa, kun nyt alle kymmenen modernia lajiketta tuottaa yli 75 % riisisadosta.* Toisaalta esim. Bangladeshissa on vielä alueita, joilla on yhdestä kylästä dokumentoitu 55 viljeltyä kasvia jotka edustavat 453 eri lajiketta.* Siinäpä meillekin tavoitetta!

Kannattaa ehdottomasti tutustua tarkemmin Carol Deppen
Breed Your Own Vegetable Varieties -kirjaan, jossa on paljon tietoa jota muista puutarhakirjoista ei löydy!

Lisätietoja ja maatiaislajikkeidenkin siemeniä saa Suomessa Maatiainen Ry:ltä sekä Hyötykasviyhdistykseltä
www.maatiainen.fi
www.hyotykasviyhdistys.fi

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s