Pohjoisia lajikkeita metsäpuutarhaan

Olen pähkäillyt miltä pohjoinen metsäpuutarha voisi näyttää, ja millaisista lajeista se koostuisi, jotta ne kestäisivät yli kylmien pakkastalvien, myös niiden jotka tulevat kerran viidessäkymmenessä tai sadassa vuodessa, ja jättävät jälkeensä vain kaikista kestävimmät lajit ja lajikkeet. Joitakin vastauksia on jo löytynyt, ja ainakin yksi taimitarhakin, joka on erikoistunut kylmien olojen hedelmäpuiden taimiin.

Pohjoisiin oloihin liittyvät epäilykseni tuottavien puiden elinedellytyksistä alkoivat häipyä kun vierailin Tuulimäen Puutarhalla Vieremällä, hakiessani äidilleni syntymäpäivälahjaksi kirsikkapuun taimia.  Tuulimäellä on yli kymmenen vuoden ajan kerätty ja lisätty kestäviä omenalajikkeita, jonka lisäksi valikoimasta löytyy mm. pohjoisia kirsikoita, tyrniä, tammia sekä erilaisia monivuotisia yrttejä. Monipuolisesta omenalajikkeiden tarjonnasta on kiittäminen kymmenen vuoden takaisen EU-rahoitteisen Pohjois-Savon omenaprojektin hedelmiä, jossa kartoitettiin pohjoisimmat vanhat satoa tuottavat omenapuut ja jonka aikana myös käynnistettiin viljelyyn parhaiten soveltuvien lajikkeiden luomutaimituotantoa taimitarhoilla.

Virpi Virolainen neuvoo kirsikan valinnassa

”Omenoissa kuten muissakin puuvartisissa alkuperä on tosi tärkeä, kuin myös se miten se on taimivaiheessa kasvatettu”, kertoo puutarhuri Virpi Virolainen Tuulimäellä. ”Pohjoiseen myydään paljon kokonaan sopimattomia lajikkeita mielestäni täysin sopimattomin alkukasvatusmenetelmin, jossa taimet kasvatetaan myyntiin yhdessä keväässä, varmaankin alkaen jo helmikuulla kasvihuoneessa. Meillä kasvatus kestää 3-4 vuotta ennen asiakkaalle päätymistä, ja välitalvet taimet talvehtivat ulkona. Taimella ja taimella on tosiaan suuri ero”. Ja toden totta, Tuulimäen talvehtimistakuun piikkiin – mikä siis tarkoittaa että mikäli puu ei talvehdi menestyksekkäästi, saa asiakas uuden tilalle – on 11 vuoden aikana mennyt 30 tainta, mikä on todella vähäinen määrä.

Oikeanlaisen alkukasvatuksen lisäksi ns. eksoottisemmiksi miellettyjen kasvi- ja puulajien kasvatuksen menestystekijä, jota moni ei heti tule ajatelleeksi on oikeanlaisen symbioottisen sienijuuren läsnäolo, joka voi olla elintärkeä tekijä puun selviytymiselle. Teaming with microbes- kirjasta luin hiljattain esimerkin Alaskasta, jossa puutarhurit olivat turhaan vuodesta toiseen yrittäneet kasvattaa sokerivaahteraa (Acer saccharum), siis sitä josta saa herkullista vaahterasiirapin tekoon käytettävää mahlaa. Kaikki kasvatusyritykset olivat epäonnistuneet kunnes paikalliseen puutarhamyymälään oli paljasjuuristen taimien sijaan saapunut erä juuripaakullisia purkkiin istutettuja vaahteroita, mikä on Alaskassa harvinaista, sillä kaikki rahti tuodaan kalliisti lentokoneella, ja mullan kuljettaminen puiden mukana on usein epätaloudellista. Nämä multapaakut sisälsivät kuitenkin vaahteran kotiseudulta puulle ominaisen sienijuuren rihmaston, joka mm. lisää pakkasenkestävyyttä,  ja puut kasvoivat ja voivat hyvin myös Alaskan hyytävissä olosuhteissa. Pelkät lämpösummat eivät siis välttämättä selitä yksittäisten lajien selviytymistä kylmässä pohjoisessa (ja sama pätee äärimmäiseen kuivuuteen ja kuumuuteen), vaan myös maaperän symbioottisilla avustajilla on asiassa suurempi rooli kun ehkä kukaan on osannut kuvitellakaan.


Katso video pohjoisten omenoiden tarinasta täällä.

Omenaprojektin jatkoksi perustettiin v. 2000 Pohjoinen Perintö ry, jonka tavoitteena on kartoittaa, tutkia ja kokeilla pohjoisessa Suomessa menestyviä viljelykasvikantoja ja pyrkiä ylläpitämään ja jatkamaan sukupolvia jatkunutta luontaista paikallista jalostustyötä. Yhdistyksen toimesta koeviljelyyn on kerätty myös kriikunaa, luumua ja päärynää, sekä vanhoja musta- punaherukka- ja karviaiskantoja. Tämän lisäksi yhdistyksen aktiiveilta löytyy mm. Ylä-Savossa tuotettua kaskinauriin siementä, maatiaisapilan siementä, ruotsalaista luomuauringonkukan siementä ja venäläistä öljyhampun siementä sekä runsaasti muiden hyöty- ja koristekasvien siemeniä ja emokasveja. Pohjoinen Perintö ry:n mukaan puutarhatutkimuksessa on vähätelty puutarhaharrastajien omaehtoisen maallikkotutkimus- ja kehitystyön merkitystä. Kuitenkin juuri heidän työtään saamme kiittää nyt viljelyyn päätyneistä kestävistä lajikkeista. Yhdistyksen toiminta ja jäsenverkosto vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta mahdollisuudelta kehittää myös pohjoista metsäpuutarhamallia arvokkaita vanhoja lajikkeita vaalien ja uusia entistä kestävämpiä ja maistuvampia kehittäen. Pohjoinen Perintö ry:n toimintaan voi tarkemmin tutustua ja osallistua osoitteessa pohjoinenpuutarha.net.

Advertisements

2 thoughts on “Pohjoisia lajikkeita metsäpuutarhaan

  1. pohjoinenpermakulttuuri Kirjoittaja

    Hieman jatkoa aiheeseen:

    Suomalaisomenoiden kantaäiti löydettiin Yläneeltä

    MTT:n tutkijat löysivät kesällä erittäin arvokkaan kansallisen
    geenivara-aarteen Yläneeltä. Korpelan torpan metsittyneessä puutarhassa
    kitunut omenapuun tynkä osoittautui geenitesteissä lähes unhoon
    vaipuneeksi Korpelan omenapuuksi, eli Huvitus-omenalajikkeen emopuuksi.

    Huvitusta on käytetty lähes kaikissa MTT:ssä vuosikymmenten aikana
    jalostetuissa omenalajikkeissa. Lajikkeen geenejä löytyy muodossa tai
    toisessa tuhansista suomalaisista puutarhoista. Tutkijat pääsivät
    omena-aarteen jäljille paikallisen vihjeen perusteella.

    MTT:n vetämä Perinnekasvit museopuutarhassa -hanke järjestää Yläneellä
    tilaisuuden, jossa kerrotaan Korpelan omena-aarteesta,
    DNA-tunnistuksesta sekä Korvan kasvitarhan perinnekasvisuunnitelmasta.
    Tilaisuudessa esitetään myös Timo Lapilan ohjaama dokumenttielokuva
    Luultavasti Huvitus.

    Korpelan Huvitus ja muut Yläneen kasviaarteet -tilaisuus lauantaina
    13.11. klo 14 alkaen Yläneen Luontokapinetissa, Hovilanmäki 2, Pöytyä.

    Tilaisuus on kaikille avoin. Tervetuloa!

    Ohjelma
    14.00
    Arimo Helmisaari, Yläneen kotiseutuyhdistys: Tervetulosanat
    Merja Hartikainen ja Maarit Heinonen, MTT: Korpelan omena on Huvitus
    myös DNA-analyysissä
    14.30
    Merja Hartikainen, MTT: Korvan kasvitarhan suunnitelma
    Anja Koskela ja Hanna-Leena Kaihola, Yläne: Mitä on tehty Yläneen
    museonmäellä ja mitä Korvan kasvitarhaan istutettaisiin? Aikaa
    keskustelulle
    15.15
    Sirkku Pihlman ja museologian opiskelijat, Turun yliopisto: Puutarha- ja
    omenatarinoita talteen!
    Kahvitarjoilu ja musiikkia
    16.00
    ”Luultavasti Huvitus” – Timo Lapilan dokumenttielokuva erään omenapuun
    pelastamisesta
    16.45
    Ohjelma päättyy. Sen jälkeen voi jäädä kertomaan oman tai isoäidin
    puutarhan vanhoista kasveista ja rakenteista. Projektin toimijat
    keräävät tietoja ja yhteystietoja.

    Tilaisuus liittyy MTT:n vetämään Perinnekasvit museopuutarhassa
    -hankkeeseen, jossa kartutetaan kokemuksia vanhojen puutarhojen
    iäkkäiden kasvien ja perinnekasvien kunnostuksesta ja hoidosta. Lisäksi
    hankkeessa kerätään historiallista alkuperätietoa vanhoista kasveista ja
    hyödynnetään tätä tietoa suunniteltaessa vanhojen kasvien esittelyä
    yleisölle museopuutarhoissa.

    Lisätietoja: projektipäällikkö Maarit Heinonen, MTT, puh. 040 195 9943,
    maarit.heinonen@mtt.fi (maarit.heinonen@mtt.fi)

    Ajo-ohje: http://www.luontokapinetti.fi/

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s