Viileän ilmaston esimerkkejä Kalliovuorilta

Permakulttuuri ja erityisesti siihen usein liittyvä metsäpuutarhan malli pohdituttavat usein kylmän ilmaston asukkaita. Voiko tämä toimia meillä?

Jerome välimerellisessä kasvihuoneessaan

Myöskin mallikohteet, joissa voi omin silmin tutustua erilaisiin lajiyhdistelmiin ja niiden toimivuuteen pitkällä aikavälillä voivat olla harvassa. Päädyin keväällä vierailulle Kalliovuorilla Yhdysvalloissa sijaitsevaan Central Rocky Mountain Permaculture Instituteen, jossa Jerome Osentowski on lähes 30 vuoden ajan kehittänyt viileän ilmaston metsäpuutarhajärjestelmiä sekä yhtenäistä kasvihuonesuunnittelua. CRMPI  sijaitsee 2200 metrin korkeudella merenpinnasta ja on yksi harvoista paikoista, joissa on nähtävillä pitkälle kehittyneitä kypsässä iässä olevia metsäpuutarhamalleja ja erilaisia kasviyhdistelmiä, kiltoja. Nykyisin CRMPI on koulutuskeskus ja mallikohde permakulttuurisuunnittelusta, jossa kasvukausia ja – vyöhykkeitä on venytetty aina subtrooppisen ilmaston oloihin asti –  ilman fossiilisia polttoaineita, mikä on sielläkin paikallisesti ennenkuulumatonta.

Kasvihuoneet ovat perinteinen tapa venyttää kasvukautta ja kohottaa lämpötiloja eksoottisemmille  ja vaateliaammille kasvilajeille sopivaksi. Permakulttuurisuunnitteluun yhdistettynä kasvihuoneiden hyödyt moninkertaistuvat, kun niistä tulee yksin pihan kulmalla nököttävän lasikuution sijaan osa suurempaa toimivaa kokonaisuutta.

Kasvihuoneiden lämmitys kuluttaa Coloradossakin valtavasti energiaa ja talviset tomaatit ja kurkut sekä niiden ekologisuus ovat myös suomalaisessa ruokapöydässä melko kuuma peruna, ainakin useilla nettifoorumeilla. CRMPI:llä on kolmen eri ilmaston oloja imitoivat kasvihuoneet, joista osa on rakennettu asuinrakennusten yhteyteen, ja suurin subtrooppinen on oma erillinen rakennuksensa. Päärakennuksen eteläseinän jatkeeksi rakennettu välimerellinen kasvihuone Mana kätkee sisäänsä mm. viikunapuita, oliiveja, rosmariiniä sekä erilaisia kasviksia ja yrttejä ja vähentää talon lämmitystarvetta useilla kuukausilla vuodessa, kun taas subtrooppisessa Phoenixissa kasvaa parhaillaan mm. papaijoita, banaaneja ja ananaksia. Myös harjoittelijoiden talossa avautuu kuistilta kohopenkein varusteltu lauhkean ilmaston kasvihuone, joka vierailumme aikaan oli pääosin lepotilassa olkikatteen alla.

Miten tämä kaikki sitten toimii käytännössä? Kasvihuoneiden sijoittelun, rakennusmateriaalien sekä lämpöä varastoivien elementtien kuten mustaksi maalattujen vesisäiliöiden lisäksi niiden varsinainen salaisuus ja innovaatio piilee maan alla, istutuspenkkien alla kulkevassa ”maanalaisessa lämmitys- ja viilennysjärjestelmässä” (Subterranean Heating and Cooling System, SHCS) eli tuttavallisemmin ilmastopatterissa, joka varastoi termostaatilla säädeltyjen tuulettimien avulla  kesän hellepäivien

Subtrooppinen Phoenix

ylimääräisen lämmön ja kosteuden salaojaputkien avulla maaperän pinnan alle ja nostaa sitä samalla periaatteella viileämpien aikojen koittaessa takaisin sisäilmaan. Lämpöä ei siis hukata tuulettamalla sitä pihalle ja näin myös maaperä pysyy  lämpimämpänä pitkään. Se auttaa kasveja selviytymään pienestä hallastakin, kun juuret eivät palellu. Järjestelmän energiankulutus on minimaalista, sillä esimerkiksi Phoenixin järjestelmä pyörii kolmella 90 Watin tuulettimella, jotka siis kukin vastaavat yhtä vanhanmallista hehkulamppua. Äärimmäisen kylmiä pakkasöitä varten on kasvihuoneen takaseinän yhteyteen rakennettu ihka oikea puusauna, jonka lämmöstä nauttivat etenkin talvisaikaan paitsi Jerome ja harjoittelijat, myös banaanit ja muut kasvihuoneen asukit, joita löylyjen tuoma lisälämpö vaalii parhaillaan alle -30 pakkasasteen paukkuessa ulkona.

Ulkosalla CRMPI:n jyrkkälle vuorenrinteelle sijoittuva maatilkku on myös mitä epätodennäköisimmän oloista maastoa menestyksekkään puutarhaviljelyn kannalta, sillä maa on kuivaa ja tiukkaa savea. Kesäaikaan pengerretyt, kivillä reunustetut kasvimaat kuitenkin kukoistavat sinne kärrätyn orgaanisen aineksen ansiosta, ja maaperä kuhisee kaste- ja kompostimatoja, joka puutarhurin ilmaista ja ahkeraa työvoimaa. Kasvien viljelyä edellyttää humuspitoisen ja ravinteikkaan maaperän viljely, jota Jerome on toteuttanut koko kolmikymmenvuotisen puutarhurinuransa ajan. Esimerkiksi Phoenix- kasvihuone kasvattaa kohopenkkiensä maaperän itse, sillä kasvualustan lisäksi se toimii suurena matokompostina, jossa syksyn lehdet, lähikahvilan kahvinpurut sekä omat kanin- ja kanankuivikkeet muuttuvat omia aikojaan yhä paksummaksi kasvavaksi ravinteikkaaksi CRMPI:n metsäpuutarhaasi ruokamultakerrokseksi, jossa samaan aikaan kasvaa basilikaa, munakoisoa, tomaatteja, ja kymmeniä muita kasveja ja vihanneksia monimuotoisessa sopusoinnussa. Matojakin syntyy yllin kyllin myyntiin asti.

CRMPI metsäpuutarhaa

Viikonlopun mittainen visiitti Jeromen keitaalle oli hieno ja inspiroiva kokemus. Olo oli melkein epätodellinen, kun erään lounaan jälkeen käperryin hetkeksi toukokuun sumuisessa kevätsäässä Phoenixin subtrooppisessa lämmössä riippumattoon kuuntelemaan viileän tihkusateen ropinaa kasvihuoneen kattoon ja katselemaan banaaninlehtien lainehdintaa.

Jerome on nyt tulossa lokakuun lopulla Suomeen vetämään luentoja sekä viikonloppukurssin viileän ilmaston permakulttuurista sekä kasvihuoneiden suunnittelusta ja käytöstä. Luvassa on ainakin luento Helsingin Hubissa 28.10. sekä kahden päivän permakulttuurikurssi Turussa samana viikonloppuna. Lisätietoja tapahtumista tulossa lähiaikoina.

Advertisement