Permakulttuuria etsimässä

Tänään mietin mielessäni mitä permakulttuuri oikein oikeasti on. Sen ymmärtämisestä on erityisesti hyötyä kun aiheesta puhuu muille, jotka eivät ehkä ole kuulleet aiheesta aikaisemmin lainkaan. Tiedän kyllä mikä on sen tarkoitus, ja miksi se on tärkeää, mutten saanut ajatuksesta kunnollista otetta. Pohdin asiaa lounaalla ja sain seuralaiseltani pulmaani hyvin oivaltavan näkemyksen: ei mikään ihme, tällaisessa ympäristössä eläessä.

Matkoillani käsitys on muodostunut luonnollisesti. David Holmgrenin perheen luona, parhaassa näkemässäni permakulttuurikodissa kaikki ruoka viljoja ja herkkuja kuten satunnaisia manteleita lukuunottamatta valmistetaan vasta kerätyistä, lypsetyistä tai aiemmin säilötyistä oman maan antimista. Käyttövesi lankesi sateena taivaalta, ja lämpesi aurinkokeräimillä. Se puhdistui ruokopuhdistamossa ja jatkoi sieltä matkaansa lampeen. Kompostivessan ansiosta mustia jätevesiä ei edes syntynyt. Kanan – ja vuohenlannasta tehty komposti ravitsi kasvimaita ja typpeä sitovista tagasaste-puista eläimet saivat proteiinirikkaita kerppuja, joiden harvennus vapautti maahan typpeä ja antoi ympäröiville hedelmäpuille lisää auringonvaloa. Rahan merkitys päivittäistaloudessa oli mitätön, eniten sitä kuluu suunnittelutoimiston pyörittämiseen. Kaikella muulla sen sijaan oli erittäin paljon merkitystä. Oli lähes häkellyttävää kokea täysin välitön yhteys joka Melliodorassa asukkaiden ja n. hehtaarin kokoisen pihapiirin välillä kaikin puolin vallitsi, tietoisen suunnittelun ja 25 vuoden yhteiselon tuloksena.

David Holmgrenin takapihalla

Tavallisessa talossa, tavallisessa taajamassa, on asukas pääosin kuluttaja. Käytössämme on sähköä, vettä, lämpöä ja ruokaa. Niitä tulee suoraan katkaisijoista, hanoista, pannuhuoneesta ja kaupan kassahihnalta. Kaapeleita ja putkia pitkin sekä rekka-autoilla ne jostain saapuvat. Tähän aikaan vuodesta suuri osa vihanneksista sekä kasapäin marjoja ja sieniä tulevat meillä onneksi ja ilokseni kasvimaalta tai metsästä. Mummuni on vielä onnekkaampi, hänen verkostoissaan on toisia mummoja, jotka vielä viljelevät vihannespalstoillaan yli oman tarpeen, josta jaetaan vierailuilla tuttaville. Kylässä käydessäni saan itsellenikin purkin kurpitsasäilykettä. Kärjistäen sanoen ainoa suhde, joka monella – minullakin tällä hetkellä – itseään ylläpitävään luonnon kiertokulkuun on pääosin raha, jota vastaan joku muu sitten tarjoaa näitä palveluita erilaisten tuotteiden ja hyödykkeiden muodossa. Ei se ole aivan totta, sillä ilmaa saa vielä hengittää itse kukin ilmaiseksi, ja aurinko paistaa eikä laskuta palveluksistaan. Muut auringon tuotteet onkin yhteiskunnan toimesta monetarisoitu, samoin kuin sosiaaliset palvelut kuten lasten- ja vanhusten hoito ja ruoanlaitto. Ehkä siksi myös ymmärrykseni luonnon  keskinäisisten kytkösten merkityksestä omaan elämääni oli hämärtymässä.

Permakulttuurin tarkoituksena on elää harmoniassa luonnon kanssa ja ottaa vastuuta toiminnastaan. Modernissa ulkoistetussa elämäntavassa se vaatii tietoisen päätöksen, sillä monet käytännön asiat on mietitty valmiiksi puolestamme, usein kuitenkin jättäen huomiotta monia tärkeitä seikkoja, kuten kestääkö maaperä nykyistä tehoviljelyä, tonnikalakanta tehokalastusta tai Niger-joen deltan väestö sääntelyttä toimivaa öljyteollisuutta. Esimerkiksi. Yleensä nämä vaikutukset näkyvät jossain vähän sivummalla omasta elinpiiristämme, ja jokainen varmaan tietää että esimerkkejä löytyy yllin kyllin. Tilannetta voisi verrata pilalle hemmoteltuun lapseen, joka odottaa ruoan, siivouksen ja pyykinpesun tapahtuvan kotona kuin itsestään. Oman vastuun ottaminen tuntuu vaikealta, epämukavalta ja voi olla hankalaa ellei askareita yksinkertaisesti osaa tehdä, kun on aina saanut valmista. Onneksi omatoimiseksi voi oppia vanhemmallakin iällä.

Musikaalisessa mielessä harmonia tarkoittaa sopusointua, sointujen yhteensopivuutta toisiensa kanssa. Oivalsin lounaan äärellä asiaa pohtiessamme, että harmonia edellyttää vuorovaikutusta, yhden tekijän kytkeytymistä toiseen. Siitähän permakulttuurissakin on kysymys, hyödyllisistä keskinäisistä vuorovaikutussuhteista lähiympäristömme eri osasten kesken. Paikallisten osasten. Se on yhtenäistä suunnittelua jossa paikallisia tai alueellisten energia- ja materiaalivarojen sekä paikallisen sosiaalisen verkoston, yhteisön puitteissa luodaan tapoja ja keinoja jotka ylläpitävät meitä, ja joista meitä ylläpitävät elementit eivät kärsi vaan hyötyvät.  Alan taas muistaa mistä permakulttuurissa on kysymys, ja ymmärtää sen yhä syvemmin. Lähiympäristöönsä juurtuminen on  ravitsevaa. Työ ja ”vaivannäkö” on tarkoituksenmukaista ja palkitsevaa. Eilen minua ilahduttivat pienet mustaherukantaimet jotka olivat päässeet lähtemään kasvuun vanhan pensaan alla laiskan ruohonleikkuun ansiosta.

Lue lisää Holmgrenien suunnitteluprosessista lataamalla eKirja-demo osoitteesta http://www.holmgren.com.au (Publications -> Melliodora – Hepburn Peramaculture Gardens. A case study in Cool Climate Permaculture 1995-2005)

Advertisements

2 thoughts on “Permakulttuuria etsimässä

  1. minna

    Loistavaa pohdintaa – itse olen mähkinyt samaa asiaa (ja blogin perustamista) kolmisen kuukautta oltuani kesällä Glastonburyssä Patrick Whitehousen permakulttuuri-kurssilla. Olen tässä syksyn mittaan strattailut dodon kaupunkiviljeilöiden liepeissä projektia, jonka lopputuleman olisi syötävä puisto Helsingissä. Yksi mahdollinen paikka (Pikku-Huopalahti/Munkkiniemi) nurkilla on löytynyt.

    Tarkoituksenani olisi saada nyt syksyllä sen verran possea kasaan että hommia voisi hiukan aloittaa jo nyt syksyllä, raivausta ja kompostinkasaamista ja muuta paikallisille näkyvää toimintaa (= pikkujulkisuutta ja rekytointia :-), ja sitten talvenaikaan tehdä suunnitelma ja keväällä aloitella – kiinnostaako lähteä mukaan?

    T:minna

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s